Pekka Pajuvirta

Ruotsissa ”välttämättömyydet” haastettiin kovemmin kuin Suomessa.

Valtaosan 1900-lukua ”taloudellinen demokratia” oli politiikan avainkäsitteitä Suomessa ja Ruotsissa, mutta 1990-luvulla se joutui väistymään, toteaa väitöskirjatutkija Ilkka Kärrylä.

Kärrylän mukaan useimmat poliittiset ryhmät jakoivat tavoitteen taloudellisen vallan jakamisesta tasaisemmin kansalaisille. Taloudellisen demokratian käytännön merkityksestä kuitenkin kiisteltiin voimakkaasti. Vasemmistolle käsite merkitsi talouden julkista suunnittelua ja ohjailua sekä työntekijöiden valtaa työpaikoilla. Oikeiston puheessa taloudellinen demokratia viittasi yksityisomistuksen laajentamiseen kansalaisten keskuudessa sekä yhteistoimintaan työpaikoilla.

Kärrylän Helsingin yliopiston poliittisen historian väitöskirjassa tarkastellaan poliittisia ja ideologisia muutoksia, jotka kyseenalaistivat aiemman ajattelutavan.

– Uudet ajattelutavat korostivat yksityisomistusta ja vapaata markkinataloutta – usein demokratian kustannuksella. Suomessa ja Ruotsissa uusia käytäntöjä ja uskomuksia ajoivat erityisesti liike-elämän järjestöt ja porvaripuolueet 1970-luvun talouskriisistä alkaen, Ilkka Kärrylä kertoo.

Talouden globalisaatio ja käsitykset sen luomista talouspoliittisista rajoitteista, kuten pääomapaon uhasta ja kasvavasta julkisesta velasta, muodostivat ongelman myös vasemmistopuolueille.

ILMOITUS

– Talouden poliittinen hallinta tai työntekijöiden vallan lisääminen ei enää näyttänyt mahdolliselta. Sen sijaan kansantalouksia tuli liberalisoida ja markkinaehtoistaa globaalissa kilpailussa selviämiseksi.

Uudessa vapaiden pääomaliikkeiden maailmassa vanhat ajatukset taloudellisesta demokratiasta jäivät vähitellen syrjään valtavirran poliittisesta retoriikasta.

Oikeistolla ristiriitainen suhtautuminen demokratiaan

Kärrylän väitöstutkimuksen mukaan oikeisto oli aina suhtautunut ristiriitaisesti demokratian historiallisiin merkityksiin, kuten kansanvaltaan. Kapitalistisissa ajattelu- ja toimintatavoissa luotetaan mieluummin taloudelliseen asiantuntijuuteen, jolla luodaan ja ylläpidetään vapaita markkinoita. Talouteen sovellettuna kansanvallan periaate avaa oven taloudellisia vallanpitäjiä kohtaan esitetyille vaatimuksille.

– Kapitalismin ja vapaan markkinatalouden kannattajat ovat mieluummin korostaneet ihmisten taloudellista roolia vapaina kuluttajina ja erottaneet sen demokraattisen kansalaisen roolista.

Kärrylä on vertaillut Suomessa ja Ruotsissa käytyjä keskusteluja. Päälinjat olivat samat molemmissa maissa, mutta Ruotsissa keskustelu oli selvästi ideologisempaa. Taloudelliset ”välttämättömyydet” rajoittivat politiikkaa ja demokratiaa molemmissa maissa, mutta Ruotsissa niitä haastettiin etenkin 1960- ja 1970-luvuilla voimakkaammin vetoamalla tasa-arvon ja demokratian itseisarvoon.

Ruotsissa keskustelua ideologisoi ehdotus yritysten omistuksen jakamisesta ns. palkansaajarahastoille, minkä oikeisto ja liike-elämä tulkitsivat sosialisoinniksi.

– Tässä yhteydessä ne vetosivat vapauteen itseisarvona, kun taas Suomessa samat ryhmät oikeuttivat tavoitteensa pääasiassa ”kansallisella edulla”, jonka esitettiin olevan poliittisten kiistojen yläpuolella, Kärrylä toteaa.

Kommentit