Neuvottelukierros etenee Elorannan mukaan tahmeasti ja kirskuen. Työnantajapuoli vaikuttaa hänen mukaansa olevan haluton tekemään sopimuksia ja latoo pöytään vaatimuksia, joilla pyritään ennemminkin heikentämään sopimustoimintaa, ay-liikkeen toimintamahdollisuuksia ja paikallista edunvalvontaa.
Valtio-omisteisen Postin toiminta on Elorannan mukaan ollut härskeintä ja näkyvintä tähän mennessä.
Tämän syvemmälle PAUn neuvottelujen kiemuroihin taikka maan hallituksen osuuteen asiassa Eloranta ei puheenvuorossaan mene.
Sen sijaan hän avaa SAK:n hallituksen linjaamia periaatteita neuvottelukierrokselle.
Ilmaisten kiky-tuntien teko loppuu
– Hyvän avauksen aikaansaaminen on tärkeää, koska se hyödyttää kaikkia myöhemmin neuvottelevia. Ei ole tärkeää saada enemmän kuin joku toinen. Tärkeää on, että jokainen saa kunnollisen sopimuksen ja lopputuloksen, jolla jäsenistön ostovoimaa turvataan ja työoloja kehitetään. Siksi avaajan tukeminen on kaikille tärkeää ja merkityksellistä.
SAK linjasi myös, että ilmaisen työn tekeminen kiky-tuntien osalta loppuu, tavalla tai toisella ja jokaisen liiton tulee saada säälliset sopimukset.
Keskusjärjestö on Elorannan mukaan arvioinut työnantajan pyrkivän siihen, että kierroksen avauksesta ei enää muodostuisi sopimusten lattiaa, vaan avausta heikompia sopimuksia pyritään tekemään, ehkäpä jopa kovien otteiden kautta.
– SAK:laisen palkkapolitiikan ytimessä on ollut matalapalkkaisten aseman parantaminen. SAK:ssa on matalapalkkaisia kaikilla sopimusaloilla – teollisuudessa, kuljetuksessa, rakentamisessa sekä julkisella ja yksityisellä sopimusaloilla. Matalampien palkkojen euromääräiset korotukset sekä korjaavat matalapalkkaongelmaa että kaventavat naisten ja miesten välisiä palkkaeroja. Erilaisia pidempikestoisia ansiokehitysohjelmia on tarpeen neuvotella aloille, joissa palkkojen jälkeenjääneisyys on merkittävää, Eloranta sanoo.
Uhkana jopa sopimattomuus joillakin aloilla
Työmarkkinajärjestelmän muutos etenee. Sopimisen muutos keskitetyistä sopimuksista liittosopimiseen on Elorannan mukaan vain ensimmäinen askel.
– Liittotason sopimisessa työnantaja hakee työntekijäpuolen pehmeät kohdat pyrkien siellä viemään läpi uudistuksia, joita ovat pitkään tavoitelleet. Osa aloista saattaa jäädä kokonaan ilman sopimuksia, jos riittävää järjestöllistä voimaa ei ole ja työnantaja katsoo sopimuksettomuuden palvelevan heitä. Sipulia kuoritaan kerros kerrokselta, tes-kierrokselta tes-kierrokselle niin, että lopulta jää vain yksittäinen työntekijä sopimaan työnantajansa kanssa. Ja senhän me kaikki tiedämme, mitä se tarkoittaa.
Toisaalta, kikyn jälkeisessä maailmassa työnantajalle näyttää Elorannan mukaan kelpaavan keskitetty sopiminen – yhden koon t-paita kaikille.
– Koordinaatio työnantajien puolella on niin vahvaa, että voi jo hyvinkin puhua epäsymmetrisestä tuposta tai tekno-tuposta, jossa EK:n mahtiliitto Teknologiateollisuus sanelee ehdot kaikille muille.
Eloranta jatkaa, että tekno-tupoon ei tietenkään sisälly yhteiskuntapoliittisia asioita, kuten vaikkapa vero- tai sosiaaliturvaratkaisuja.
– Tämä tietysti sopii työnantajan pirtaan vallan mainiosti, koska ay-liikkeen vaikutusvalta kapenee ja elinkeinoelämä luottaa siihen, että pystyy poliittisen järjestelmän kautta omat etunsa ei vain turvaamaan, vaan jopa niitä parantamaan. Kun tämä onnistuu nykyisen hallituksen aikana, niin miksei se onnistuisi myös toisenlaisten hallituskoalitioiden aikana.
Tuloerojen tasaaminen työeläkejärjestelmästä ei käy
Elorannan mukaan on parasta ja turvallisinta jatkaa sillä periaatteella, joka työeläkejärjestelmällä on ollut alusta asti eli ansioperustaisuus.
– Silloin eläke kuvastaa työuran pituutta ja ansioita.
Tuloerojen tasaamiseen työeläkejärjestelmästä ei Elorannan mukaan ole perusteita.
– Käytettävissä oleviin tuloihin vaikuttavat verot, tarjottavat palvelut, erilaiset palvelumaksut ja niihin valtiovalta voi omilla päätöksillään vaikuttaa.