Kurdien elämään monin tavoin perehtynyt Kristiina Koivunen ehti vierailla Kirkukissa lukuisia kertoja ennen vallan vaihtumista. Ensimmäisen vierailunsa aikana vuonna 2008 hän luennoi toimittajaopiskelijoille. Vuonna 2010 Koivunen vietti Kirkukissa 28 päivää yhtäjaksoisesti.
Kirkuk, Baba Gurgurin kaupunki -kirjassaan Koivunen kuvailee Kirkukiin ja sen lähialueille tekemiään matkoja. Hän avaa näkymiä monikulttuuriseen kaupunkiin, jonka maisemaan luo outoa hohtoa Baba Gurgurin öljykenttä ikuisine tulineen.
Koivunen on retkillään aina arvostetussa seurassa ja tarkoin varjeltuna. Niinpä Kirkuk-kirja kertoo kohtaamisista korkea-arvoisten henkilöiden, yleensä miespuolisten, kanssa. Lasillinen teetä ystävättären kanssa ravintolassa tarjoaa välähdyksen tavallisesta arjesta.
Vain vuoret ovat järkkymättä heidän puolellaan.
Kirkukin valtaus oli Iranin voitto
Kirjansa avauskappaleessa Kristiina Koivunen kuvailee, miten 16. lokakuuta 2017 Hashd al-Shaabin puolisotilaalliset shiiajoukot marssivat Kirkukin kaduilla ajatollah Khomeinin kuvaa kantaen. Kirkuk oli vallattu ja kurditaistelijat paenneet.
Koivunen selittää, miten peshmergojen vetäytymistä seurasi kurdipuolueiden, Kirkukia puolustaneen PUK:n ja öljykenttiä suojanneen KDP:n, keskinäinen syyttely ja pettureiden etsintä. Kirkukin hallinnan siirtyessä kurdeilta Irakin shiiajohtoiselle hallitukselle tappiolle jäivät kaikki irakilaiset osapuolet, niin sunni-, kuin shiia-arabit, kurdit, turkmeenit ja kaikki pienet etniset ryhmät. Suurimman potin korjasi lopulta Iran.
Kolme päivää ennen Kirkukin valtaamista Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli pitänyt puheen, jossa hän sanoi Yhdysvaltojen vetäytyvän Iranin ydinsopimuksesta. Koivusen mukaan Kirkukin valtaus antoi Iranille tilaisuuden esitellä muskeleitaan ja näyttää Trumpille vaikutusvaltaansa Lähi-idässä.
Historian toistuvat kuviot
Koivusen tuore Kirkuk-kirja julkistettiin kaksi vuotta sen jälkeen, kun Hashd al-Shaabin joukot marssivat Kirkukiin. Kurdien kimppuun oli viikkoa aikaisemmin käyty jälleen. Julkistamista edeltävän seminaarin ilmapiiri Pasilan kirjastossa Helsingissä oli ahdistunut, paikalla olevat kurdit olivat silmin nähden hädissään läheistensä kohtalosta.
Tällä kertaa kurdien kimppuun hyökkäsi Turkki, itsevaltaisen presidentti Recep Tayyip Erdoğanin johdolla. Impulssi hyökkäykselle tuli kuitenkin jälleen lännestä, kun Yhdysvaltojen arvaamattomasti käyttäytyvä presidentti Trump muutamaa päivää aiemmin ilmoitti vetävänsä kurdien rinnalla ISIS-järjestöä vastaan taistelleet yhdysvaltalaissotilaat pois Koillis-Syyriasta.
Historia tuntui toistavan itseään ja jälleen kerran kurdit saivat todeta, että vain vuoret ovat järkkymättä heidän puolellaan.
Seminaarin tunnelman synkkyydestä huolimatta moni nosti puheenvuorossaan esiin toivonkipinän: olisiko nyt koittanut aika, jolloin kurdien rivit voisivat tiivistyä ja keskinäisestä kinastelusta voitaisiin siirtyä yhteistoiminnallisempaan ja kaikkia kurdeja palvelevaan suuntaan.
Vallankahvassa shiia-militantit
Muutama viikko Turkin hyökkäyksen jälkeen, kurdit ovat jälleen kerran väistäneet valloittajia vuorille.
Kristiina Koivunen näkee Turkin hyökkäyksen Syyrian kurdialueelle pitkän jatkumon uusimpana osana.
– Lähi-idän konfliktilla on pitkä historia. Osmanien imperiumi ja Persia ovat olleet Lähi-idän suurvaltoja satoja vuosia. Nyt ne taistelevat jälleen vallasta, hän selittää.
Taistelua ja aggressioita ruokkii se, että sekä Turkissa että Iranissa valta on diktaattorin käsissä.
Koivunen huomauttaa, että Turkki ei kuitenkaan ole osmanien valtio, vaikka sellaista yrittääkin esittää. Monikulttuurisella Kirkukilla on Koivusen mukaan tärkeä rooli alueellisesta vallasta kamppailtaessa.
– Iranille Kirkuk on tärkeä etappi ja mahdollisuus lisätä vaikutusvaltaansa alueella.
Turkin hyökkäys laajentaa alueellista konfliktia ja kiristää shiiojen ja sunnien suhteita.
– Shiialaisilla paramilitaareilla on paljon vaikutusvaltaa Kirkukissa. Niiden muodostamaan Hashd al-Shaabiin kuuluu 70 ryhmää, Koivunen sanoo.
Kristiina Koivunen: Kirkuk, Baba Gurgurin kaupunki. 2019.