François Ozonin intensiivinen ohjaustyö Jumalan armosta kuvaa katolisen papin harjoittamaa poikien seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen jälkiseurauksia. Pohjana ovat Ranskassa suurta kohua herättäneet tositapahtumat.
Uhrit ovat nykyisin nelikymppisiä, elämässään enimmäkseen hyvin menestyneitä miehiä ja perheenisiä. Hieman ironista on, että koko oikeusprosessin pistää alulle joukon kirkolle uskollisin henkilö.
Ranskalaisfilmin avainterminä voi pitää joukkovoimaa, sen aikaansaavaa ja tervehdyttävää vaikutusta. Elokuva havainnollistaa, miten ikäviin kokemuksiin liittyvä hämmennys, häpeä, viha ja ahdistus saavat yhteisvoimin kunnon tuuletuksen, ja kenties enemmänkin: vapautuksen menneisyyden painolastista.
Pedofiilipapin uhrien vaikeneminen päättyy, median mukaantulo nostattaa ison myrskyn.
Tarinan keskiöön muotoutuu tiukka vastakkainasettelu: lapsuudessaan syvästi haavoitetut vastaan perinteikäs uskonnollinen instituutio valtakoneistoineen ja vaikutuskanavineen.
Tästä lähtöasetelmasta muotoutuu jotain paljon enemmän kuin tunnettujen faktojen pohjalta aiheestaan tarkasti selkoa tekevä sosiaaliraportti.
Jumalan armosta on laadukas arkidraama, elämänmakuinen, temaattisen rikkautensa ansiosta monenlaisia ajatuksia herättävä ja sellaisena myös erittäin viihdyttävä elokuva. Sen käänteissä realismin paras perinne näyttää leijonankyntensä.
Kerronta sähköistyy kahden myöhemmin mukaan tulevan keskushenkilön kautta. Henkilökaarti on runsas ja moni-ilmeinen, roolivalinnat ja näyttelijäsuoritukset laajalla rintamalla erinomaisia. Ranskan kärkiohjaajiin 2000-luvun alusta kuulunut François Ozon on ihmissuhdedraaman parissa eittämätön mestari.
Nautittavan lisän tapahtumiin tuo täyteläinen miljöökuvaus keskeisenä näyttämönään Lyon.
Jumalan armosta palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla Grand Jury -palkinnolla.
Jumalan armosta (Grace à Dieu, Ranska-Belgia, 2018). Ohjaus ja käsikirjoitus François Ozon. Päärooleissa Melvil Poupaud, Denis Menochet, Swann Arlaud, Bernard Verley. Ensi-ilta on 15. marraskuuta.