Olipa virkistävää lukea Anna Kontulan haastattelua ideologioista ja myös maininnoista kommunismista Kansan Uutisissa 25.10. Eihän jutussa toki ollut analyysia siitä, mitä kommunismi uudelleen määriteltynä saattaisi olla, ja juuri siksikin se antaa mahdollisuuden jatkopohdintoihin.
Vaikka kaikkiin kommunismin teorioiden alkujuuriin ja klassikoihin ei pidäkään dogmaattisesti pitäytyä, Marxin lähtökohtana oli kuitenkin se, että kommunismiin siirrytään kapitalismin osoittautuessa mahdottomaksi. Reaalikommunismissa Venäjällä hypättiin tämän vaiheen yli suoraan maatalousvaltaisesta feodaaliyhteiskunnasta. Lähes kaikissa sosialismin vaiheissa siellä myös tehtiin suuria virheitä ja vastaan puhujat vaiennettiin. Suomessa suuren naapurin epäkohtia uskalsivat avoimesti kritisoida vain SKDL:n sosialistit ja kommunistisen puolueen virallinen linja sekä silloinen oikeistolainen perustuslaillinen puolue. Muissa puolueissa oli enimmäkseen vain vaikenevia kauhistelijoita.
Perustaltaan kapitalistinen hyvinvointivaltio on pelastanut kapitalismin säilymisen ja jopa kehittymisen Pohjoismaissa. Se on antanut kansalle hyvinvointia, mutta samalla pääomat ovat jatkaneet kasautumista rikkaille. Tätä vahvistivat myös samassa KU:n numerossa tutkija Katherine Trebeckin haastattelussa esitetyt arviot rikkauksien kasautumisesta. En nyt lähde etsimään faktoja, mutta luulen jopa Marxin määrittelemän suhteellisen kurjuuden vahvistuneen. Kärjistetysti todettuna se on antanut yhteiskuntaan rauhan ja samalla hiljentänyt työväenliikettä. Silti en ole valmis luopumaan pohjoismaisesta hyvinvointimallista ennen kuin on jotain parempaa tarjolla.
Pääomapiirien tahdosta hyvinvointimallia on viime vuosina haluttu purkaa. Se on enne kapitalismin kriisistä. Liian tasainen kehitys uhkaa pääomien jatkuvaa kasautumista. Liittyykö tähän kapitalismin kriisivaiheeseen kansan tarve ja mahdollisuus muuttaa yhteiskunnan rakenteita?
Olisiko uusien rakenteiden nimi kommunismi? Ja mitä olisi uusien rakenteiden sisällä? Jossakin marxilaisuuden perusteissa on määritelmä ”jokainen kykyjensä mukaan ja jokaiselle tarpeidensa mukaan”. Mitä sellaisen rakenteen perustana olisi? Se saattaisi vähentää jopa tuotantoakin, mutta tuskin me kaikkea tarvitsemmekaan. Peruselämiseen riittää vähemmän, ja samalla maapallokin voisi pelastua. Mutta tähän tarvitaan ainakin uusi hyvän moraalin omaava altruistinen ihminen.
Tapio Osku Oikarinen
Tampere