Jarno Mela

Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin nopea hupeneminen asettavat meidät suuren ongelman eteen: kuinka ohjaamme yhteiskuntamme kestävälle polulle ja jaamme tästä muutoksesta johtuvat hyödyt ja haitat reilusti niin Suomen sisällä kuin globaalistikin.

Tiedemaailman laaja konsensus on asettanut meille tiukan aikataulun muutoksen toteuttamiseen: seuraavan parin vuosikymmenen aikana on Suomen ensin saatava omat päästönsä nollaan, ja sen jälkeen meidän on maana sidottava enemmän hiiltä ilmakehästä kuin sinne tuotamme. Myös vasta kehittyvien globaalin etelän maiden on oltava hiilineutraaleja nopeasti meidän jälkeemme viimeistään 2050-luvulla.

Tämä asettaa yhteiskuntamme ennennäkemättömän muutoksen eteen. Kuka tämän muutoksen koordinoi ja miten? Esimerkiksi BIOS-tutkimuslaitoksen ekologinen jälleenrakennusvisio rakentuu vahvan ohjaavan ja muutokset rahoittavan valtion pohjalle. Heidän ohjelmassaan kuvatun kaltainen valtava siirtymä fossiilikapitalismin raunioista eteenpäin vaatii kollektiivista ohjaamista. Edessämme olevaa muutosta voikin hyvin verrata toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakentamisen aikaan.

Jälleenrakentamisen ja korjaamisen lisäksi meidän on suunnitelmallisesti ja reilusti laskettava luonnonvarojen kulutusta ja ajettava alas joitakin ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle tuhoisia taloudellisia toimintoja. Miten tuemme ja kenen toimesta esimerkiksi työntekijöitä, jotka tulevat menettämään tässä välttämättömässä muutoksessa työnsä? Miten tämä tulee vaikuttamaan alueellisesti eriarvoisesti? Miten torjumme entistä voimakkaampaa eriarvoistumista ja vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseutualueiden välillä?

Vasemmistolla tulee olla uskottava visio ja suunnitelma siitä, kuinka reilusti ja kaikki mukaan ottaen seilaamme niin Suomena kuin koko ihmiskuntana tässä muutoksen aallokossa. Esimerkiksi Espanjassa on olemassa transitioministeri, jonka tehtävänä on miettiä yhdessä ammattiliittojen ja muiden toimijoiden kanssa, kuinka mahdollisimman reilulla tavalla ajetaan alas maan kivihiilikaivokset.

Pahimmillaan tämä muutos tulee vahvistamaan ”vanhaan hyvään” haikailevien fasististen liikkeiden ja populistien kannatusta. Jo taktisista syistä tarvitsemme laajaa uudistusohjelmaa, jossa unelmoimme ja rakennamme tulevaa hiilinegatiivista yhteiskuntaa ja siihen johtavaa polkua. Tähän siirtymään tarvitsemme mukaan niin ammattiyhdistysliikkeen, tutkijat kuin maanviljelijätkin. Tämän siirtymän on oltava reilu, koska meillä ei ole varaa antaa vastakkainasettelun kasvaa.

Antti Saarelainen
Joensuu