Saksojen yhdistyminen
17.7.1989. Unkari avaa rajansa Itävaltaan, itäsaksalaisia alkaa virrata länteen.
7.10.1989. Mihail Gorbatshov vierailee Itä-Saksassa ja kehottaa sen johtoa uudistuksiin.
18.10.1989. Erich Honecker eroaa ja Itä-Saksan puoluejohtajaksi nousee Egon Krenz.
Kesäkuussa 1963 Kennedy matkusti Länsi-Berliiniin ja sai siellä innostuneen vastaanoton.
4.11.1989. Yli puoli miljoonaa ihmistä osoittaa mieltä Berliinissä vaatien uudistuksia.
9.11.1989. Itä-Saksan puoluejohto ilmoittaa, että muuttamista länteen ei estetä. Ihmisiä alkaa virrata yli Berliinin muurin.
10.11.1989. Brandenburgin portti avataan virallisesti.
28.11.1989. Helmut Kohl julkistaa kymmenen kohdan suunnitelmansa Saksojen yhdistämisestä.
18.5.1990. Länsi- ja Itä-Saksa allekirjoittavat sopimuksen raha-, talous- ja sosiaalisesta unionista.
1.7.1990. Saksojen unionisopimus astuu voimaan. Saksan liittotasavallan markasta tulee myös Itä-Saksan valuutta.
3.10.1990. Itä-Saksan osavaltiot liittyvät Saksan liittotasavaltaan.
Kun Berliinin muuria alettiin rakentaa elokuussa 1961, Yhdysvaltain silloinen presidentti John F. Kennedy otti tiedon vastaan helpottuneena. Näin kertoo Der Spiegel -lehden haastattelussa William Smyser, joka tuohon aikaan toimi amerikkalaisena diplomaattina Berliinissä.
Kennedyn reaktion takana oli kesäkuussa Wienissä pidetty huippukokous neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin kanssa. Kireissä tunnelmissa pidetyssä kokouksessa Hruštšov vaati amerikkalaisia joukkoja poistumaan kokonaan Berliinistä, siis myös länsipuolelta.
Kennedy pelkäsi, että Neuvostoliitto yrittää väkisin ajaa amerikkalaiset ulos Berliinistä tai ampua alas sinne yrittävät amerikkalaiset lentokoneet. Berliinin strategisen merkityksen takia Kennedyn olisi vastattava tähän, mikä voisi johtaa täysimittaiseen sotaan. Kennedy oli hyvin huolestunut ydinsodan uhasta, koska Neuvostoliitto oli saavuttanut vastavuoroisen kyvyn iskeä ohjuksilla Yhdysvaltain alueelle.
Niinpä Kennedy ei reagoinut näkyvästi muurityön – joka aluksi oli piikkilankaa – aloittamiseen. Avustajilleen hän sanoi Smyserin mukaan, että ”tämä ei ole kovin mukava ratkaisu, mutta helvetin paljon parempi kuin sota”.
Neuvostoleirin tarkoituksena oli katkaista idästä länteen loikanneiden virta, joka edellisinä kuukausina oli noussut tuhansiin. Hruštšov teki päätöksen pitkin hampain. Hänelle olisi riittänyt väliaikaisemmalta näyttävä piikkilanka ja hän sanoi muuria ”inhottavaksi jutuksi”.
Yhdysvalloissa ulkoministeri Dean Rusk meni vielä pitemmälle kuin Kennedy. Hän mainosti muurin rakentamista voittona lännelle, koska ”se osoitti, että kommunistien on suljettava omat kansansa vankilaan”.
Yhdysvaltain lehdistö nosti metelin Kennedyn reaktiosta. Lehdet syyttivät presidenttiä myöntyväisyyspolitiikasta, koska muuri rajoitti liittoutuneiden liikkumisoikeutta Berliinissä.
Kennedy muuttikin parin vuorokauden kuluttua linjaansa ja ilmoitti lähettävänsä Berliiniin lisää amerikkalaisjoukkoja. Hruštšov ei nostanut tästä meteliä, ja konflikti oli sillä erää vältetty.
Kesäkuussa 1963 Kennedy matkusti Länsi-Berliiniin ja sai siellä innostuneen vastaanoton. Berliinissä katsottiin Smyserin mukaan, että edellisen vuoden Kuuban ohjuskriisissä oli pohjimmiltaan kysymys Berliinistä, ja Kennedyn linja oli ollut tarpeeksi tiukka. Tuolla vierailullaan Kennedy piti kuuluisan ”Ich bin ein Berliner” (olen berliiniläinen) -puheensa.
Saksojen yhdistyminen
17.7.1989. Unkari avaa rajansa Itävaltaan, itäsaksalaisia alkaa virrata länteen.
7.10.1989. Mihail Gorbatshov vierailee Itä-Saksassa ja kehottaa sen johtoa uudistuksiin.
18.10.1989. Erich Honecker eroaa ja Itä-Saksan puoluejohtajaksi nousee Egon Krenz.
Kesäkuussa 1963 Kennedy matkusti Länsi-Berliiniin ja sai siellä innostuneen vastaanoton.
4.11.1989. Yli puoli miljoonaa ihmistä osoittaa mieltä Berliinissä vaatien uudistuksia.
9.11.1989. Itä-Saksan puoluejohto ilmoittaa, että muuttamista länteen ei estetä. Ihmisiä alkaa virrata yli Berliinin muurin.
10.11.1989. Brandenburgin portti avataan virallisesti.
28.11.1989. Helmut Kohl julkistaa kymmenen kohdan suunnitelmansa Saksojen yhdistämisestä.
18.5.1990. Länsi- ja Itä-Saksa allekirjoittavat sopimuksen raha-, talous- ja sosiaalisesta unionista.
1.7.1990. Saksojen unionisopimus astuu voimaan. Saksan liittotasavallan markasta tulee myös Itä-Saksan valuutta.
3.10.1990. Itä-Saksan osavaltiot liittyvät Saksan liittotasavaltaan.