Taloustiede on monella tapaa fantastinen tieteen ala. Kun asiat voidaan rikkoa numeroiksi, saadaan lopputulokseksi aina jotain kaunista. Näin kävi esimerkiksi viime perjantaina, kun työ- ja elinkeinoministeriö julkisti tilaamansa selvityksen aktiivimallin vaikutuksista.
Selvitystyötä vetänyt taloustieteen professori Roope Uusitalo esitteli vakuuttavasti useilla eri taulukoilla, kuinka aktiivimalli vaikutti työttömien käyttäytymiseen. Näillä pyrittiin perustelemaan, että aktiivimallilla ”oli vaikutusta”. Pieniä piikkejä olikin saatu taulukoihin, ja ne näyttivät vielä isoilta, kun asteikko oli ruuvattu tarpeeksi pieneksi.
Mahdollisia työllisyysvaikutuksia Uusitalon ryhmä ei onnistunut löytämään, koska samaan aikaan työllisyys koheni kovaa vauhtia erittäin hyvän taloussuhdanteen ansiosta. Näin ollen mallin vaikutusta voikin kuvailla hyvin savolaisesti: saattoi olla, että se työllisti mutta saattoi myös olla, ettei se työllistänyt.
Toinen havainto oli, että TE-toimistojen palveluiden käyttö lisääntyi. Joku voisi huomauttaa, että jos palveluihin laitetaan lisää rahaa, olisi melkoinen ihme, jos niiden käyttö ei lisääntyisi.
Kun mallia valmisteltiin, valtiovarainministeriö arvioi, että sen avulla voisi työllistyä 5 000–12 000 ihmistä. Kannattaa huomata, että työllisyysvaikutuksia arvioitaessa parhaan lopputuloksen saa aina, kun leikkaa esimerkiksi työttömyyskorvausta. Tämän vuoksi esimerkiksi vasemmiston vaihtoehtobudjeteissa työllisyysvaikutus on aina heikko, koska puolueet haluavat pitää kiinni vähintään nykytasosta.
Leikkuri heilui tasapuolisesti
Hämmentävintä Uusitalon esityksessä kuitenkin oli se, että hän ei kommentoinut oikeastaan lainkaan aktiivimallin suurinta vaikutusta. Lähes olankohautuksella mainittiin, että malli leikkasi yli puolella kokonaan työttömänä olleen työttömyyskorvausta. Kaikkiaan leikkurin kohteeksi joutui reilusti yli 100 000 ihmistä yhdellä tarkastelujaksolla eli 65 päivän aikana.
Ja nämä ihmiset eivät olleet ansiosidonnaisella päivärahalla, vaan he olivat jo pudonneet paljon pienemmille Kelan maksamille tuille. Kun alle tuhannen euron korvauksesta viedään 4,65 prosenttia, sen eron kyllä huomaa.
Eniten mallista kärsivät yli 55-vuotiaat, mutta Uusitalo korosti, että malli kohteli heitä maantieteellisesti melko tasaisesti. Eli riippuipa siitä, missä päin yli 55-vuotias työtön asui, leikkuri kyllä osui.Tätä Uusitalo ei tosin korostanut tuolla tavalla.
Jo ennen Uusitalon ryhmän raporttia tuli selväksi, että aktiivimallin leikkuri saattoi myös iskeä, vaikka työtön olisi tehnyt kaikkensa työllistyäkseen. Työnhakua kun ei laskettu aktiivisuudeksi. Emme tule siis koskaan tietämään, kuinka moni kaikkensa työllistymisen eteen tehnyt menetti tukia.
Aktiivimallia koskeva tärkein luku ei siis ole 5 000–12 000. Oikea luku on tukien menettäneiden määrä. Heitä oli reilusti yli 100 000 pelkästään yhdellä tarkastelujaksolla. Lopullista määrää leikkurin kohteeksi joutuneista ei saada koskaan selville.
Kirjoittaja on KU:n toimittaja.
Sirkustemput voivat houkutella mutta ”Aktiivimallissa tiivistyy kaikki mitä on pielessä”