Jarno Mela

Anna Kontulan mukaan aktiivimalli on malliesimerkki tähänastisen työllisyyspolitiikan ongelmista.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Anna Kontula (vas.) pitää edellisen hallituksen aikaansaamaa työttömyysturvan aktiivimallia kuvaavana esimerkkinä viime vuosien suomalaisen työllisyyspolitiikan peruslähestymistavan ongelmallisuudesta.

Kontula perää työllisyyspoliittiseen keskusteluun laajempaa näkemystä yhteiskunnan kokonaisedusta.

– Nyt, kun aktiivimallin kuoppaaminen alkaa olla eduskuntakäsittelyä vaille selvää, voidaan todeta, että aktiivimallin säätämisessä tiivistyy hienosti kaikki, mikä suomalaisessa työllisyyspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on ollut pielessä, Kontula sanoo.

Vaikeammin työllistyneet tarvitsisivat tukea.

Liian lyhyt tähtäin

Työllisyysasteen nostaminen on nykyisen hallituksen keskeisimpiä tavoitteita. Kontulan mukaan siksi olisi aiheellista avata laajemmin keskustelua siitä, miten työllisyyttä politiikassa nykyään käsitellään.

– Työllisyyskeskustelussa mennään pahasti metsään, jos perätään vain sellaisia työllisyystoimia, joiden vaikutuksista voidaan lyhyellä tähtäimellä esittää tarkkoja numeerisia arvioita, hän sanoo.

ILMOITUS

– Aktiivimalli on hyvä esimerkki siitä, miten kapeaksi vaikutusarviointi silloin supistuu – ja miten ne numerotkin sitten lopulta usein on nojattava epävarmoille taustaoletuksille.

Kontula kertoo vitsin

Kontula kritisoi sitä, että tarkkojen määrällisten arvioiden palvonta sulkee pois suuren osan mahdollisista toimista ja ajaa sellaisiin toimiin, jotka eivät ole yhteiskunnan kokonaisedun kannalta lainkaan suotavia.

– Usein toistellussa vitsissä henkilö etsii avaimiaan katulampun alta, koska siinä näkee paremmin etsiä, vaikka tietää avainten hukkuneen muualle. Kulunut anekdootti kuvaa osuvasti yksinomaan ekonomistien ääntä painottavan työllisyyskeskustelun perusongelmaa, Kontula arvioi.

– Esimerkiksi koska koulutuksen eksakteja työllisyysvaikutuksia on käytännössä mahdotonta määritellä, numeroiden tuijottaminen ajaa mieluummin toimiin, jotka kannustavat matalan tuottavuuden töihin. Käytäntö vie koko työelämän kehittämistyötä väärille urille.

Kontula pitää lähestymistavan ongelmana myös sitä, että työllisyyspolitiikan vaikutusten arvioinnissa korostuu nopea työllistyminen:

– Vaikeammin työllistyneet tarvitsisivat tukea työkyvyn ja valmiuksien parantamiseen, hän muistuttaa.

– Sirkustemput, joilla työllisyyslukuja saadaan edes näennäisestikin nopeasti ylöspäin, voivat näyttäytyä poliittisen paineen keskellä houkuttelevana ratkaisuna. Kokonaistarkastelussa ne eivät kuitenkaan välttämättä yhteiskuntaa hyödytä, pitkäaikaistyöttömästä puhumattakaan.

Piti lisätä työllisiä

Työllisyyspolitiikassa pitäisi Kontulan mukaan keskittyä toimiin, jotka ovat plusmerkkisiä koko yhteiskunnan kannalta:

– Nyt pitäisi panostaa taloudelle, yhteiskunnalle ja yksilöiden hyvinvoinnille kestävää perustaa rakentaviin toimiin, kuten koulutukseen, tutkimukseen ja kehitystyöhön sekä työllistymispolkujen rakenteellisten esteiden poistamiseen esimerkiksi sosiaaliturvabyrokratiaa purkamalla, hän sanoo.

Aktiivimallin alkuperäinen tavoite oli lisätä työllisten määrää 8 000 henkilöllä, mutta aktiivimallin minkäänlaisista vaikutuksista työllisyyteen ei ole saatu näyttöä.

– Se leikkasi henkilöiltä, joilla ei kiistatta ollut mahdollista työllistyä, Kontula sanoo.

Aktiivimallin vaikutuksia koskeva raportti julkaistaan perjantaina. Ennakkotietojen mukaan selvitys vahvistaa, että aktiivimallin vaikutukset työllisyyteen ovat epäselviä. Hallitus on antamassa aktiivimallin kumoamista koskevan esityksen eduskunnalle syksyn aikana.