Kirjan Putinin trollit kirjoittaneeseen toimittaja Jessikka Aroon kohdistunutta jatkuvaa ja systemaattista häirintää käsitellään tällä viikolla Helsingin hovioikeudessa. Syytettyjen penkillä ovat MV-julkaisun perustaja Ilja Janitskin ja Johan Bäckman, joista Janitskin sai vuosi sitten ehdottoman ja Bäckman ehdollisen vankeustuomion. Tuomio tuli muun muassa törkeästä kunnianloukkauksesta, yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä vainoamisesta.
Aro oli ollut vainon kohteena puolitoista vuotta ennen viime vuoden tuomiota. Hänen häirintänsä jatkui viime viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla, missä hän oli esittelemässä ja myymässä kirjaansa. Janitskinin tukijat kuvasivat häntä häiritsevällä tavalla. Lopulta järjestysmiehet poistivat heidät paikalta, mutta samat henkilöt jatkoivat kuvaamista Hovioikeudessa.
Sananvapauden rajoista keskusteltava
Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen jätti tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, joka liittyy oikeudenkäyntien asianosaisten ja muiden henkilöiden ahdisteluun ja painostamiseen kuvaamalla ja kuvattua materiaalia välittämällä.
Sarkkinen kysyy oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta, miten hallitus aikoo puuttua ilmiöön ja pidetäänkö lainsäädäntöä riittävänä toimintaan puuttumiseksi ja ihmisten suojelemiseksi häirinnältä.
– Julkisella paikalla kuvaaminen ja esimerkiksi mielenosoitusten tai oikeudenkäyntien raportointi on lähtökohtaisesti normaalia sananvapauden käyttämistä eikä tällaista toimintaa yleisesti tietenkään tule rajoittaa. Tulisi kuitenkin käydä keskustelua siitä, missä menevät normaalin demokraattisen toiminnan ja sananvapauden rajat, ja milloin toiminta muuttuu epäasialliseksi häirinnäksi, Sarkkinen sanoo.
Äärioikeistolaisuutta ja vihapuhetta
Sarkkisen mukaan kuvaaminen ja verkossa tapahtuva reaaliaikainen välittäminen eli niin sanottu striimaaminen tai muu tällaisten videoiden levittäminen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi eräiden äärioikeistolaisten ryhmittymien ja valeuutissivustojen toimintatapoihin.
Tällainen toiminta liittyy läheisesti rikolliseen vihapuheeseen ja niin sanottuun maalittamiseen, johon hallitus on puuttumassa rikoslainsäädäntöä tarkastelemalla, Sarkkinen toteaa kysymyksessään. Kyseisellä toiminnalla pyritään myös kyseenalaistamaan oikeusvaltiolle elintärkeää riippumatonta tuomioistuinprosessia sekä vaikuttamaan rikoksen uhreihin, todistajiin ja sivullisiin.
Rikoslaissa on nykyisellään kriminalisoitu muun muassa vainoaminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen. Oikeudenkäyntejä koskeva sääntely taas lähtee siitä, että tuomari valvoo järjestystä ja voi puuttua oikeussalissa tapahtuvaan sopimattomaan toimintaan.
Sarkkinen toteaa, että oikeustila ei kuitenkaan ole aivan selvä sen osalta, missä määrin nykysääntely soveltuu muun muassa eräiden äärioikeistoa lähellä olevien toimijoiden ja valeuutissivustojen harjoittamaan ”striimaamiseen”.
”Ilmiö tulee tuntea”
– Nyt kun pohditaan, miten puuttua yleistyneeseen rikolliseen vihapuheeseen tai maalittamiseen, myös tätä niihin kiinteästi liittyvää ilmiötä kannattaisi tarkastella. Ja vaikka laki tarjoaisi jo nykyisin riittävät välineet puuttua epäasialliseen toimintaan, viranomaisten pitää tuntea ilmiöt ja osata soveltaa sääntelyä, Sarkkinen pohtii.
Sarkkinen pitää mahdollisena, että kuvattu ilmiö ei sinänsä edellytä lainsäädäntömuutoksia ja jo nykyinen sääntely tarjoaa välineet puuttua riittävästi epäasialliseen häirintään.
”On kuitenkin myös tärkeää, että viranomaiset ja tuomioistuimet ovat tietoisia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa nähtävistä ilmiöistä ja toimintatavoista, osaavat tunnistaa nykyaikaisessa digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaa epäasiallista toimintaa sekä puuttua lainvastaiseen toimintaan nykyistäkin sääntelyä soveltamalla”, hän kirjoittaa.