Kuinka moni turkkilainen kymmenistä ja taas kymmenistä tuhansista presidentti Erdoğanin vainoamista olisi säästynyt viralta panolta, perusteettomilta terrorismisyytöksiltä tai joutumasta vangituksi syyttömänä, jos nuori Erdoğan ei olisi raivannut tietään politiikan huipulle.
Turkin presidentti Erdoğanin ympärille rakennettu sankaritarina jalkapalloilijasta, joka luopui politiikan hyväksi, saattaa olla liioiteltu, jopa valheellinen. Tie politiikan huipulle alkoi jo vuoden 1994 paikallisvaaleissa Hyvinvointipuolueen ehdokkuudesta Suur-Istanbulissa.
Istanbulista saattoi alkaa viime keväänä myös Erdoğanin otteen lipsuminen vallasta. Oppositio voitti kesäkuun uusintavaaleissa Istanbulissa, vaikka presidentti Erdoğan kampanjoi raivokkaasti Oikeus ja kehitys -puolueen (AKP) keulakuvana ja vaati uusintavaalit uskoen puolueensa voittoon.
Turkki toimii EU:n rahoilla ja poliittisella tuella pakolaisvirran portinvartijana.
Erdoğan –Turkki suuren johtajan varjossa -kirjan kirjoittanut ulkomaan toimittaja Tom Kankkonen arvioi presidentin ja AKP:n aseman olevan uhattuna pahemmin kuin koskaan aikaisemmin 17-vuotisen valtakauden aikana.
Puolue menetti kannatustaan kaupungeissa, mutta maaseudulla presidentillä ja hänen tukijoillaan on vahva ote. Turkki jakautuu, kuten monissa muissakin populistien ja diktaattorien johtamissa maissa.
Kankkosen kirja on mitä ajankohtaisin: Antaahan se taustaa Erdoğanista, kurdien vainoajasta.
Turkki Unkarin ja Puolan
pahamaineisella tiellä
Kankkonen kuvaa, miten Turkissa demokratiaa voidaan uhata demokraattisilla keinoilla. Erdoğan nousi politiikan huipulle Istanbulin uudistajana, vaikka hän luonnehti tuolloin itseään Istanbulin imaamiksi ja kannatti sharia-lakia.
Erdoğan kasvatti suosiotaan uudistuksilla ja siltarumpupolitiikalla.
Turkki aloitti EU-jäsenyysneuvottelut vajaa kaksi vuotta pääministerivalintansa jälkeen vuoden 2004 lopussa. Jäsenyyshanke ei ole juuri edennyt, ja tuskin etenee Erdoğanin vallassa ollessa.
Turkki ei ole hylännyt EU-jäsenyyttä, sillä mielipidemittausten mukaan jäsenyyden kannatus pyörii noin 60 prosentin pinnassa. EU maksaa maalle noin 700 miljoonaa avustuksia EU-jäsenyyden mukaisiin uudistuksiin.
Turkki toimii EU:n rahoilla ja poliittisella tuella pakolaisvirran portinvartijana Eurooppaan. Erdoğan nosti syyrialaispakolaiset pelinappuloiksi hyökätessään kurdeja vastaan. EU:n ja Turkin välinen sopimus ei ole kunniaksi EU:llekaan.
Turkki on Unkarin ja Romanian tiellä jopa pidemmällä kuin oikeusvaltioperiaatteita polkeva pahamaineinen Unkari. Pääministeriksi valintansa jälkeen Erdoğan julisti niin sanottujen Kööpenhaminan kriteereiden, EU-jäsenyyskriteereiden, olevan Ankaran kriteerit. AKP:n johtama hallitus teki myös joitain liennytyksiä kurdien aseman parantamiseksi.
Näistä ajoista on tapahtunut raju muutos, ja kurdit elävät entistä uhatuimpina. Lokakuun alussa Erdoğan marssitti armeijansa joukkoja Koillis-Syyriaan, mikä on jatkoa vuosien varrella tehtyihin kurdien vastaisiin hyökkäyksiin.
Erdoğanin Turkki on tukenut ja käyttänyt pahamaineista Isisiä omiin tarkoituksiinsa päinvastoin kuin kurdit, joilla on ollut merkittävä rooli järjestön kukistamisessa.
Turkin häpeällinen
ihmisoikeustilanne
Vuoden 2016 verisen ja sekavan vallankaappausyrityksen jälkeen joukoittain valtion virkamiehiä, poliiseja, opettajia, yliopistojen tutkijoita ja sotilaita on sanottu irti viroistaan, osa vangittu ja tuomittu vankiloihin.
Riippumattoman median toimintaa on rajoitettu rajusti, toimittajia on vankiloissa ja kulttuuriväki on ahtaalla. Maastamuutto on kiihtynyt. Edelleenkin on epäselvää, ketkä olivat vallankaappauksen takana.
Tuomioistuimet ovat Erdoğanin määräysvallassa. 1990-luvun puolivälistä lähtien Turkkia seurannut Tom Kankkonen kuvailee vuoden 2011 Ergenekon-oikeudenkäyntejä, joiden yhteydessä hyväksyttiin useita sotilaiden valtaa kaventaneita lakihankkeita.
Kankkonen toteaa uskoneensa oikeudenkäyntien alkaessa, että niistä seuraisi jotain hyvää. Totuus oikeudenkäyntien korruptoituneesta luonteesta paljastui myöhemmin, myös EU:lle.
Erdoğan ja tuolloin vielä hyvissä väleissä tämän kanssa ollut, nykyisin Yhdysvalloissa maanpaossa elävä, imaami Fethullah Gülen puhdistivat armeijaa ja virkamieskuntaa kriitikoistaan.
Kurdimielistä Kansojen demokraattista puoluetta (HDP) edustava toimittaja Ahmet Şıkin mukaan Turkissa on niin sanottu syvä valtio, jolla ei ole puhelinnumeroa. Sotilaista ja tiedusteluvirkailijoista koostuvan verkoston on epäilty sotkeutuneen likaisiin operaatioihin, kurdiaktivistien ja toimittajien murhiin.
Mahtaileva ja
pröystäilevä Erdoğan
Kankkosen kirjasta piirtyy kuva Erdoğanista, joka kantaa kaunaa valtaeliitille, jota hän itse edustaa ja jonka edut hän mittaa täysimääräisesti.
Köyhistä ja vanhoillisista oloista lähtenyt Erdoğan on mieltynyt mahtailevaan elämäntapaan. Erdoğanin valtaa symboloiva noin 1 150 huoneen palatsi kilpailee koosta entisen Romanian diktaattori Nicolae Ceaușescun rakennuttaman yli 1 100 huoneen hallintopalatsin kanssa.
Erdoğan runnoi läpi vuonna 2017 kansanäänestyksessä presidentin valtaa vahvistavan perustuslakiuudistuksen. Oppositio epäilee niukalla enemmistöllä hyväksytyn lain takana vilppiä. Vuotta myöhemmin lakkautettiin pääministerin virka, ja keskeiset valtion elimet siirrettiin presidentin alaisuuteen.
Erdoğan on uskonnollisia tuulia haisteleva opportunisti. Häntä pidetään uskonnollisena, ja islamilaisuus on korostunut vallan kasvaessa. Valtaan pyrkiessään hän antoi toivoa myös maallistuneille turkkilaisille, ja myös lännelle maltillisesta islamilaisesta vallasta. Erdoğanin aikana AKP:sta on kitketty liberaalit arvot konservatiivisten ja uskonnollisten arvojen tieltä.
Erdoğanin pitkä varjo yltää eri puolille Eurooppaa. Hänen AKP-puolueensa on saanut enemmistön ulkomailla asuvien turkkilaisten äänistä. Myös vakoilijaverkostot ulottuvat ulkoturkkilaisiin.
Myös Suomessa asuvia kaksoiskansalaisuuden omaavia turkkilaisia on pidätetty Turkissa. Ilmiantojen seurauksena.
Presidentin kannalta hankalia kysymyksiä esittänyt Erdoğan-kirjan kirjoittanut Tom Kankkonenkin on joutunut Erdoğanin kannattajien vihapuheiden ja mustamaalaamisen kohteeksi Twitterissä ja Facebookissa.
Toimittajat tietokirjailijoina lunastavat paikkansa
Pitkään Turkkia seurannut ja sieltä kirjoittanut ja uutisoinut toimittaja Tom Kankkosen teos Erdoğanista asettuu toimittaja-kirjailijoiden ajankohtaiskirjojen genreen.
Viime vuosina on julkaistu useita toimittajien kirjoittamia kirjoja, joissa ulkomailta raportoivat toimittajat astuvat tietokirjailijan rooliin. Presidentti Donald Trump on innoittanut niin suomalaisia kuin oman maansa toimittajia.
Toimittajien Laura Saarikosken ja Saska Saarikosken aikalaisraportti Trump – mies kuin Amerikka (2016) kertoo bisnesmies-, poliitikko- ja presidenttiehdokas-Trumpista. Toimittaja Markus Tiittula pohti Trumpin jälkeen -kirjassaan (2018) Trumpin presidenttikauden vaikutuksia.
Ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen arvioi keväällä (2019) ilmestyneessä Kimlandia-kirjassaan Pohjois-Korean johtajaa Kim Jong-unia, jonka otteita Erdoğanin poliittinen yksinvaltius pelottavasti muistuttaa.
Toimittajien kirjoittamilla kirjoilla on ansionsa. Yhdeltä istumalta voi kerrata lähihistorian tapahtumia ja taustoja. Hektisessä, tiiviiden uutisten, twiittien ja Facebook-viestien maailmassa on hienoa keskittyä pitkään journalismiin.
Näille kirjoille on aivan oma markkinansa. Toivottavasti lukijat arvostavat taustoittavia teoksia, jotta kustantajilla riittää rahkeita julkaista ajankohtaistapahtumia taustoittavia kirjoja.
Tom Kankkonen: Erdoğan – Turkki suuren johtajan varjossa. Docendo 2019. 216 sivua.