Lehtikuva/Matti Björkman

Yleissitovuus luo työmarkkinoille vakautta ja ennustettavuutta, vastaa STTK järjestelmään kohdistuvaan kritiikkiin.

Työehtojen yleissitovuus herättää toistuvasti keskustelua ja kritiikkiä. STTK:n ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä tehdyssä selvityksessä analysoidaan sen muodostamaa kokonaisuutta, mahdollisen supistamisen vaikutuksia sekä työpaikkatason sopimustoiminnan lisäämisen keinoja.

Selvitys on laadittu oikeustieteen tohtori, dosentti Jaana Paanetojan johdolla. Siinä todetaan yleissitovuudessa olevan kyse monitahoisesta järjestelmästä. Kysymys ei ole vain järjestäytymättömän työnantajan velvollisuudesta noudattaa yleissitovaa työehtosopimusta.

Paanetoja muistuttaa, että järjestäytymättömällä työnantajalla on jo nyt työsopimuslakiin perustuva mahdollisuus syrjäyttää yleissitova työehtosopimus solmimalla yrityskohtainen työehtosopimus työntekijäliiton kanssa.

– Lisäksi järjestäytymätön työnantaja saa noudattaa osaa niistä yleissitovan työehtosopimuksen määräyksistä, joilla on heikennetty työntekijän etuja lakiin nähden.

Paanetojan mukaan yleissitovuuteen kohdistuvassa kritiikissä usein unohdetaan, että se suojaa työntekijöiden ohella myös työnantajia ja työmarkkinoita.

ILMOITUS

– Yleissitovuus on lainsäätäjän valinta ja keino turvata yhtenäiset vähimmäistyöehdot. Yleissitovuuden vaikutuksia työllisyyteen ja kilpailukykyyn ei ole riittävästi tutkittu.

”Mitä paikallisella sopimisella tarkoitetaan?”

Paikallisesta sopimisesta puhuttaessa on aina tarpeen määritellä, mitä sillä tarkoitetaan, painottaa Paanetoja.

– Paikallisesta sopimisesta on puhuttu vuosikymmeniä ja sillä on yleensä tarkoitettu työehtosopimukseen perustuvaa mahdollisuutta sopia joistain asioista työpaikalla. Työnantajan ja työntekijän keskinäiset sopimukset ohi työehtosopimusten edustaisivat uudentyyppistä työpaikkatason sopimista. Tällöin sopiminen tarkoittaisi todennäköisesti palkan ja muiden etujen heikennyksiä.

Jos työnantajan ja työntekijän välistä sopimusvapautta lisättäisiin, tulisi huomioida muun muassa siitä aiheutuva työnantajavelvoitteiden lisääntyminen.

– Mielenkiintoista olisi, millaiset rajat sopimiselle asetettaisiin. Sopimukset eivät saa johtaa siihen, että työntekijälle syntyisi tarve täydentää toimeentuloaan sosiaaliturvalla. Keskustelua tarvitaan, mutta siinä on tärkeää asettua lainsäätäjän asemaan ja miettiä laajasti muutosten vaikutuksia, Paanetoja sanoo.

”Vakautta ja ennustettavuutta”

STTK muistuttaa yleissitovuuden tarkoituksesta ja korostaa sen merkitystä.

– Yleissitovuudella turvataan työntekijöiden vähimmäisehdot siitä riippumatta, onko työnantaja järjestäytynyt. Samalla rajataan yritysten keskinäistä kilpailua työehtoja heikentämällä, STTK:n johtaja Katarina Murto korostaa.

– Yleissitovuus luo työmarkkinoille vakautta ja ennustettavuutta, karsii heikkoja yrityksiä ja ylläpitää kysyntää huonoinakin talouden aikoina. Yleissitovuusjärjestelmä on kokonaisuudessaan toimiva.

STTK:nkin mukaan tarve paikalliseen sopimiseen kasvaa, kun työn murros kiihtyy. Työntekijöiden suojan tarve ei vähene vaan päinvastoin lisääntyy pirstaloituvilla työmarkkinoilla.

– Paikallisesti voi sopia jo nyt melko laajasti, mutta esteenä sopimiselle on usein tiedonsaannin puute ja työnantajien sanelupyrkimykset. Paikallista sopimista koskevassa keskustelussa tulisikin avoimesti kertoa, mitä tavoitellaan. Ylipäänsä yleissitovuuden sekä paikallisen sopimisen vaikutuksia työllisyyteen ja kilpailukykyyn sekä ennen kaikkea työntekijöiden palkka- ja muihin työehtoihin tulisi tutkia. Näin kävisi selvästi ilmi mahdollisten muutosten vaikutukset työntekijöille. Keskustelussa on unohdettu myös paikalliseen sopimiseen liittyvät valvonta- ja tulkintaerimielisyysmekanismit sekä työrauhakysymykset, Murto huomauttaa.

STTK kannattaa paikallisen sopimisen edistämistä työ- ja virkaehtosopimusten kautta.

– Paikallinen sopiminen vaatii osaamista, tietoa, taitoa, perusteluja ja aikaa neuvotella. Osapuolilla on iso vastuu, kun sovitaan työpaikkatasolla työehdoista. Toimiva paikallinen sopiminen edellyttää hyvää neuvottelukulttuuria, riittävää tiedonkulkua ja neuvotteluosapuolten tasaveroista asemaa. Lähtökohtien on siis oltava kunnossa, jotta paikallinen sopiminen ylipäänsä onnistuisi, Murto korostaa.