Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n teettämän kyselyn mukaan yli viidennes vastaajista kokee työpaikkansa sisäilman laadun melko tai erittäin huonoksi. Työntekijäasemassa olevat kokevat sisäilman selvästi huonommaksi kuin esimies- tai johtoasemassa. Ongelmia on eniten sosiaali- ja terveysalalla sekä koulutus- ja kuljetusalalla. Mitä suurempi organisaatio, sitä enemmän esiintyy ongelmia. Eniten niitä on kunta-alalla.
Ongelmat johtuvat useista eri tekijöistä: muun muassa liian korkeasta lämpötilasta, huonosta ilmanvaihdosta, pölystä ja kosteusvaurioista.
– Hälyttävintä on, että joka neljäs sanoo, että toimenpiteitä työpaikalla ei ole tehty ongelmista huolimatta, STTK:n johtaja Katarina Murto sanoo.
Toimenpiteitä työpaikalla ei ole tehty.
– Vastaajien mielestä tämä johtuu siitä, että työpaikalla ei koeta tarvetta korjata ongelmia; ongelmat eivät kiinnosta työnantajaa tai niistä ei välitetä. Toimenpiteitä pidetään myös liian kalliina.
Merkittävä vaikutus työkykyyn
Järjestö muistuttaa siitä, että turvalliset ja terveelliset työtilat ovat merkittävä tekijä työkyvyn säilymiseksi ja sairauspoissaolojen vähentämiseksi.
– Oireilun ja syy-yhteyden selvittäminen edellyttää avointa keskustelua sisäilmaongelmia tutkivien ja hoitavien koulukuntien välillä. Sosiaaliturvan näkökulmasta oireileva työntekijä on usein väliinputoaja, Murto painottaa.
STTK esittää jatkuvaa sisäilman mittausta työpaikoille, ongelmien nopeaa korjaamista ja avointa tiedonkulkua.
– Ennakointi edistää ripeää puuttumista ongelmiin. Tärkein tavoite on se, että työntekijä pystyy jatkamaan työelämässä mahdollisimman pitkään.
Lista toimenpiteistä
STTK listasi seitsemän keinoa sisäilmaongelmien torjumiseen.
Se vaatii korjausrakentamisen ja kunnossapidon resurssien, valvonnan, laadun ja vastuun nostamista erityisesti julkisella sektorilla riittävälle tasolle.
Myös ammattitautikriteeristöä tulisi tarkastella lainsäädännössä.
Se esittää myös sen mahdollisuuden muistamista, että sisäilmaongelmatapauksissa toimipistettä voisi vaihtaa tai töitä järjestellä muuten uudelleen. Myös työpaikan vaihtoa pitäisi tukea.
Dialogia tulisi vahvistaa eri sisäilmaongelmia tutkivien ja hoitavien koulukuntien välillä. Käypä hoito -suositus tulisi päivittää.
Lisäksi sisäilmaoireilevien sairauskriteeristö tulisi arvioida uudelleen.
Sisäilmaohjelmien jatko pitäisi varmistaa, samoin ammattiliittojen osallistuminen niiden laatimiseen.
Sisäilmaa tulisi myös mitata jatkuvasti työpaikoilla ja tuloksista raportoitava henkilöstölle avoimesti.
Ongelmiin liittyvää osaamista tulisi kehittää työpaikoilla esimerkiksi täydennyskoulutuksella.