Miriam Gathigah/IPS

Korruptio ja epätoivo ajavat ihmiskaupan uhriksi.

Mary Njambi*, 20-vuotias yksinhuoltaja sai kuusi vuotta sitten kuulla upeasta työmahdollisuudesta. Unelmien pesti sijaitsi kaukana hänen köyhästä kotikylästään Keniassa, Kiambun maakunnassa.

– Paras ystäväni kertoi minulle, että rikkaat saudiarabialaiset perheet tarvitsivat kotiapulaisia. Palkkani olisi 1000 dollaria kuukaudessa ja ylitöistä maksettaisiin erikseen, Njambi kertoo.

Ystävä vei hänet Nairobiin keskustassa sijainneeseen rekrytointitoimistoon. Toimisto hoiti matkajärjestelyt, eikä Njambin tarvinnut maksaa senttiäkään.

Kolmen kuukauden kuluttua Njambi ja 15 muuta tyttöä lähtivät kohti Saudi-Arabiaa.

– Meidät erotettiin toisistamme lentokentällä ja minut vietiin työnantajani kotiin. Kun astuin sisään, nainen alkoi huutaa minulle arabiaksi.

ILMOITUS

Ihmisiä myydään ja ostetaan

Kesäkuussa julkaistussa ihmiskauppaa käsittelevässä 2019 Global Report Trafficking in Persons -raportissa Kenia mainitaan niin ihmiskaupan lähtö-, transit- kuin päätepisteenäkin.

Ihmiskaupasta tietoa keräävän Counter Trafficking Data Collaborativen mukaan Njambi on ikänsä ja sukupuolensa puolesta tyypillinen ihmiskaupan uhri. Joka kuudes uhreista on lapsi, kaksi kolmesta 18–29 vuotias.

– Köyhyys ja sukupuolten epätasa-arvo tekevät naisista ja tytöistä haavoittuvia, Kwalen maakunnan parlamentin jäsen ja Tawiq Muslimijärjestön perustaja Zuleikha Hassan sanoo.

– Meidän täytyy kouluttaa yhteisöt tunnistamaan oikeaksi työksi naamioidut ihmiskauppatilanteet.

Kiinnijäämisriski lähellä nollaa

Mary Njambi kertoo, että raskas työ, 18 tunnin työpäivät ja peti lattialla luonnehtivat hänen ensimmäisiä työpäiviään. Pian hän oli fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uhri.

Päivät vaihtuivat kuukausiin, eikä Njambe saanut sen paremmin palkkaa kuin vapaapäivääkään.

– Eräänä päivän kiipesin katolle ja uhkasin hypätä, jos he eivät toimita minua kotiini. Se toimi, hän kertoo.

Vuosi oli 2013 ja tieto satojen kenialaistyttöjen kohtalosta Lähi-idässä levisi ympäri Keniaa.

– Onnekkaat pääsivät kotiin pahoinpideltyinä ja ruhjottuina. Toiset tulivat arkuissa. Vuonna 2014 hallitus kielsi kenialaisia matkustamasta töihin Lähi-itään, selittää nairobilaista rekrytointifirmaa johtava Dinah Mbula*.

– Hallitus yritti panna rekrytoinnin kuriin, mutta kauhutarinat eivät estäneet epätoivoisia työttömiä ihmisiä lähtemästä Lähi-itään.

Mbulan mukaan ihmiskaupan uhreja kohdellaan kuin rikollisia.

– Rekrytoijat voivat jatkaa puuhiaan, koska he tietävät, että todennäköisyys sille, että uhri kääntyy poliisin puoleen, on lähes olematon.

Kotiapulaisia värvätään jälleen

Vuonna 2017 Kenia kumosi säädöksen, joka kielsi lähtemästä työn perässä Lähi-itään. Sitä ennen se solmi kahdenvälisiä sopimuksia Saudi-Arabian, Qatarin ja Arabiemiirikuntien kanssa.

Kiellon kumoamisen jälkeen rekrytointifirmojen toiminta tutkittiin. Mbula sanoo, että yli 1000 yritystä tarkastettiin ja vain 100 selvisi puhtain paperein. Korruption takia tilanne ei kuitenkaan korjaantunut.

– Toiminta jatkuu oli lupaa tai ei, hän toteaa.

Kuluvan vuoden alkupuolella Kenia antoi Saudi-Arabialle luvan rekrytoida jälleen myös kotiapulaisia. Kenian työministeriön mukaan tällä hetkellä 130 000 kenialaista on kotiapulaisena Persianlahden valtioissa.

Häpeä estää avun hakemisen.

Mary Njambin mukaan kotiin on helpompi palata vähin äänin kuin kertoa kokemuksistaan ääneen.

– Ihmiset sanovat, että saat olla kiitollinen, kun palasit hengissä. Tukea tai neuvontaa on turha odottaa.

Nykyään Njambi pitää ruokakauppaa paikallisessa ostoskeskuksessa. Hän sanoo, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneita verrataan usein heihin, jotka menivät Lähi-itään ja menestyivät.

– Ihmiselle sanotaan, että kokemuksesi on vain huonoa onnea ja häntä kehotetaan yrittämään jotain muuta maata, kuten Libanonia. Minun tarinani toistuu joka päivä, sillä ihmiset ovat epätoivoisia.”

*nimi muutettu

Englanninkielinen versio