Lehtikuva/Milla Takala

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kustannuksiltaan EU-maiden keskiarvossa. Vastoin julkista keskustelua monen arviointikriteerin mukaan terveydenhuoltojärjestelmä on hyvällä kansainvälisellä tasolla.

Näin kirjoittavat THL:n johtava asiantuntija Vesa Jormanainen ja saman laitoksen tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki.

Erityisen hyvin toimii erikoissairaanhoito. Hoitoa saa, ja päivystys on keskitetty. Monen keskeisen sairauden hoito on kansainvälisesti hyvää tai erinomaista. Terveydenhuolto jakautuu epätasa-arvoisesti, vaikka laatu onkin useilla mittareilla OECD-maiden huippua.

Terveyskeskuksissa käyvien tulotaso on huomattavasti matalampi kuin yksityisiä ja työterveyspalveluja käyttävien. Terveyskeskuksissa odotetaan lääkärille pääsyä useita viikkoja, jopa kuukausia, toteavat Jormanainen ja Keskimäki.

Erityisen hyvin toimii erikoissairaanhoito: hoidon saatavuus on hyvä ja päivystyspalveluja on keskitetty.

Rinteen hallitus vastaa tähän ongelmaan seitsemän päivän hoitotakuulla. Tällä viikolla perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi, että tarkoitus on panostaa perusterveydenhuoltoon ja perustaa laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia.

Vakava päihde- ja mielenterveysongelma lyhentää elämää

ILMOITUS

Jormanainen ja Keskimäki antavat suomalaiselle terveydenhuollolle risuja siitä, että se on liikaa keskittynyt vain sairauden hoitamiseen. Kiurun mukaan hallitus siirtää painotusta raskaista – käytännössä erikoissairaanhoidon – palveluista ennakoivaan ja ehkäisevään työhön.

Tällöin puhutaan jo muista kuin terveydenhuollon palveluista. Jormanaisen ja Keskimäen mukaan Suomessa keskeiset terveyshaasteet liittyvät perinteisiin riskitekijöihin, kuten vähäiseen liikuntaan, ruokailuun ja alkoholin käyttöön.

Näihin voidaan vaikuttaa valtaosin terveydenhuollon ulkopuolella perheiden, varhaiskasvatuksen, koulujen ja maankäytön suunnittelun avulla. Hyvinvointi- ja terveyserot ovat ilmiselvät.

Korkeasti koulutetut voivat parhaiten ja vain perusasteen koulutuksen saaneet huonoiten. Ennenaikaisen kuolleisuuden kuilu on kasvanut vakavista mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien ja muun väestön välillä.

Osa jää paitsi pitkästä elämästä

Suomi pärjää EU-maiden vertailussa eliniänodotteessa hyvin. Suomalaiset elävät keskimäärin vuoden kauemmin kuin muissa EU-maissa, ja eliniän odote on kasvanut peräti lähes neljällä vuodella vuosituhannen alkupuolella.

Elinikä jakautuu kuitenkin epätasa-arvoisesti etenkin miesten kesken. Korkeakoulutuksen saaneet miehet elävät kuusi (6) vuotta pidempään kuin enintään ylemmän keskiasteen käyneet miehet. Naisten välillä erot ovat pienemmät.

Elinikää rasittavat eriytyneet elämäntavat. Esimerkiksi tupakointi on lähes kaksi kertaa yleisempää vähiten koulutetussa väestössä. Liikalihavuus on vähiten koulutetussa väestössä yli kaksi kertaa yleisempää kuin korkeimmin koulutetuilla.

Sosiaalipalvelut ja ennalta ehkäisy onkin iso haaste

Jormanaisen ja Keskimäen kirjoituksen pohjalta piirtyy sosiaalipalvelujen ja -tuen sekä varhaisen puuttumisen merkitys. Elintapoja ei muuteta terveyskeskuksissa eikä edes tulevissa laaja-alaisissa sosiaali- ja terveyskeskuksissa.

Ennaltaehkäisy on ollut kuntien vastuulla, ja se on ollut haavoittuvassa asemassa. Kuntien säästäminen ennalta ehkäisevissä palveluissa näkyy muun muassa puuttuvina perheiden kotipalveluina.

Kunnat myöntävät nihkeästi ennalta ehkäisevää toimeentulotukea, joka voisi estää monen tippumista syrjäytymiseen, köyhyyteen ja sairastamiskierteeseen.