Lehtikuva/Panu Tuunala

”Ymmärrys siitä, että kyse ei ole ensisijaisesti vanhempien työssäkäynnistä, on lisääntynyt ilahduttavasti.”

Opetusministeri Li Andersson muistelee erityisesti yhden päätöksen menneen ihon alle viime vaalikaudella. Se oli lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen.

”Niin tapahtui monelle muullekin ja muistan nähneeni erään hallituspuolueen kansanedustajan itkevän istuntosalissa, kun asiaa käsiteltiin”, Andersson kirjoittaa opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilla.

Hän jatkaa olevansa nyt suunnattoman iloinen siitä, että yksi hänen ensimmäisistä lakiesityksistään opetusministerinä palauttaa kaikkien lasten oikeuden kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen.

”Esityksemme mukaan jokaisella lapsella on taas 1.8.2020 alkaen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Tällä kertaa saimme nopeasti korjattua rikotun, ja toivon, että tämä esitys menisi eduskunnassa yksimielisenä läpi.”

Edellisen hallituksen päätöstä Andersson pitää osoituksena siitä, kuinka helposti purettavissa sellaisetkin saavutukset ovat, joiden puolesta toiset ovat tehneet töitä vuosien ja vuosikymmenten ajan. Lisäksi kaikki asiantuntijat olivat murskaavan kriittisiä esitystä kohtaan, eikä siitä arvioitu saatavan juurikaan säästöjä. Lainmuutoksen arvioitiin heikentävän erityisesti niiden lasten mahdollisuutta päästä varhaiskasvatuksen piiriin, jotka tarvitsisivat sitä eniten.

ILMOITUS

Kyse ei vanhempien työssäkäynnistä

Andersson kuvaa noin neljässä vuodessa tapahtunutta merkittävää muutosta asenneilmapiirissä varhaiskasvatusta kohtaan.

”Ymmärrys sen merkityksestä lapsen kasvulle ja kehitykselle on lisääntynyt merkittävästi, ja monet vaikutusvaltaiset ekonomistitkin ovat painottaneet, että varhaiskasvatukseen sijoitetut rahat maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti. Varhaiskasvatuksessa luodaan perusta lapsen myöhemmälle oppimiselle. Erityisen paljon siitä hyötyvät vaikeammasta taustasta tulevat lapset, jotka eivät opi oppimisen taitoja kotonaan.”

Myös ymmärrys siitä, että varhaiskasvatuksessa ei ensisijaisesti ole kyse vanhempien työssäkäynnistä on Anderssonin mukaan lisääntynyt ilahduttavasti.

”Varhaiskasvatus on nimenomaan jokaiselle lapselle tasa-arvoisena kuuluva oikeus. Sen merkitystä lasten sosiaalisille taidoille, leikille, oppimiselle ja kielen kehittymiselle ei voi painottaa liikaa. Sen vuoksi on myös tärkeää jatkaa työtä sekä varhaiskasvatuksen laadun, että sitä koskevien asenteiden kehittämiseksi.”