Eteläisen Brasilian Santa Catarinan osavaltio on Brasilian suurin sianlihantuottaja ja -viejä. Taloudellinen ja tuotannollinen menestys on tuonut vakavia seurauksia ympäristölle. Lanta on saastuttanut vettä ja maaperää.
Vanhat sikafarmarit muistavat, että aluksi sikalat rakennettiin jokien rantapenkereille. Jätteiden poistaminen oli vaivatonta, sen kun kippasi ne jokeen.
Sittemmin sikasektorin kasvu johti tiukan terveys- ja ympäristösääntelyn tarpeeseen. Jätteiden jokeen kaataminen kiellettiin ja lanta määrättiin säilytettäväksi tietyillä lannansäilytysalueilla. Näillä alueilla lanta ei enää saastuttanut vesiä ja maata, mutta vaikka läjät oli peitteellä suojattu, ne päästelivät kasvihuonekaasuja entiseen tapaan.
Biokaasu on vain osaratkaisu
Sitten keksittiin biokaasu. Sekään ei kokonaan ratkaise ongelmaa, toteaa Rodrigo Nicoloso. Nicoloso on agronomi ja tutkija Brasilian maataloustutkimusyhtymän (Embrapa) sika- ja siipikarjaosastossa. Vuonna 1973 maatalouden kehittämistä tukemaan perustettu Embrapa on kytköksissä maatalousministeriöön, ja se koostuu 43 erikoistuneesta keskuksesta.
– Biokaasun valmistaminen vaatii vain orgaanisessa materiaalissa olevan hiilen. Siitä syystä kompostoriin jää suuri määrä jätettä, jota sanotaan mädätteeksi, Nicoloso kertoo.
Mädäte on puolijuokseva ja hajuton biokaasun sivutuote, jossa on runsaasti orgaanista ainesta ja mineraaleja. Se sisältää fosforia, typpeä ja kaliumia, mikä tekee siitä mainion biolannoitteen.
Sikatilojen omistuksen keskittyminen tuottaa ongelmia
Santa Catarinan sikafarmareilla ei yleensä kuitenkaan ole tarpeeksi maata, jotta he saisivat käytettyä kaiken tuottamansa lannoitteen. Seutu on vuoristoaluetta, jossa monilla ei ole viljelymaata ollenkaan.
Myyminen ei ole käytännössä vaihtoehto, sillä mädätteen käsittely on hankalaa. On vaikea kuljettaa puolijuoksevaa liejua, kuten Nicoloso sitä kuvaa.
Läntisen Keski-Brasilian suurilla tiloilla ongelmaa ei ole, sillä kompostorista saatu lannoite käytetään suoraan omilla pelloilla. Santa Catarinassa puolestaan jätteen hävittämisestä on tulossa hetki hetkeltä hankalampaa, koska siankasvatus ja sen seurauksena biokaasun tuotanto keskittyvät suurille tuottajille.
Nykyään Santa Catarinassa on noin 5500 sikatilaa. Se on vain puolet 15 vuoden takaisesta määrästä. Aiemmin yli 5000 sian sikaloita oli vain 50, nyt 135. Tiloista 2,2 prosentilla on kompostori.
Aiemmista kompostorihankkeista huonoja kokemuksia
Kompostoreita ja biokaasutuotantoa olisi Brasiliassa nykyistä enemmän, jos monilla tuottajilla ei olisi aiemmista kompostorihankkeista huonoja kokemuksia.
Agribisnestä tekevät yhtiöt lahjoittivat kompostoreita vain saadakseen päästövähennyksiä Kioton sopimuksen puhtaan kehityksen mekanismin kautta. Kompostorit vastaanottaneita maanviljelijöitä ei neuvottu, miten käyttää laitteita, eivätkä he saaneetkaan niistä mitään etua. Polttopuuta kului entiseen malliin.
Yhtä kaikki vuosien 2015 ja 2018 välissä biokaasulaitosten määrä Brasiliassa kasvoi 127:sta 276:een. Kaasutuotanto kasvoi 130 prosenttia, 1,3 miljoonasta kuutiometristä päivässä 3,1 miljoonaan kuutiometriin. Kaasu käytettiin energian tuotantoon.