Bangladeshin maaseudun asukkaat käyttävät ilmastoon liittyvien katastrofien torjuntaan ja ilmaston muuttumisen aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen kaksi miljardia euroa vuodessa. Se on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Bangladeshin valtio ja melkein kaksitoista kertaa enemmän kuin kansainväliset toimijat antavat samaan tarkoitukseen.
Tämä hätkähdyttävä epäsuhta paljastuu ensimmäisestä tutkimuksesta, joka selvittää kotitalouksien ilmastokuluja ja vertaa niitä julkisen vallan satsauksiin. Tutkimuksen on tehnyt brittiläinen ympäristö- ja kehityskysymyksiin keskittyvä International Institute for Environment and Development (IIED).
Vähäinen rahoitus
Bangladesh on maailman köyhimpiä maita ja samalla kaikkein suojattomimpia ilmastonmuutokselle ja äärimmäisille sääilmiöille. Noin kaksi kolmasosaa sen väestöstä elää maaseudulla.
Köyhät perheet joutuvat käyttämään ilmastonmuutoksen seurausten hoitoon rahaa, jolla olisi muutakin käyttöä.
Valtion tämän vuoden budjetissa on varattu runsas miljardi euroa ilmastonmuutoksen maaseudulle aiheuttamien seurausten hoitoon. Lisäksi tulee kansainvälinen apu. Kotitaloutta kohden kansainvälinen ilmasto- ja katastrofirahoitus tekee alle kuusi euroa vuodessa.
Ilmastokriisin perhekohtaisen hintavuuden vuoksi köyhät perheet joutuvat käyttämään ilmastonmuutoksen seurausten hoitoon rahaa, joka muuten menisi esimerkiksi lasten koulunkäyntiin, terveydenhoitoon ja ravintoon. Taloja täytyy korjata, viljasatojen pilaantumista korvata ja rakentaa suojaa lisävahinkoja vastaan.
Tämän seurauksena pienituloisten perheiden täytyy kääntyä epävirallisten, korkeita korkoja perivien lainanantajien puoleen. Tämä taas sysää heitä yhä syvemmälle köyhyyteen.
Naiset maksavat eniten
Tutkimuksessa havaittiin myös, että kotitaloudet, joissa perheenpää on nainen, käyttivät tuloistaan kolme kertaa suuremman osuuden ilmastokriisin tuottamiin vaurioihin kuin kotitaloudet, joissa taloudesta vastasi mies. Siksi ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen on naisille tärkeämpää kuin miehille, ja naisvetoiset kotitaloudet tarvitsevat lisätukea.
Lisätukea heille ja kaikille muillekin on kyllä luvattu. Vuonna 2010 Cancuniin, Meksikoon kokoontuneet teollisuusmaat lupasivat vuoteen 2020 mennessä antaa kehittyville maille ilmastonmuutoksen hoitamiseen 90 miljardia euroa.
Lupauksen taustalla oli ymmärrys, että kehittyvien maiden koettelemukset ilmastokriisin kourissa ovat suurelta osin seurausta muiden maiden toiminnasta.
Nyt on selvää, ettei tätä lupausta lunasteta. Lisäksi aiempi IIED:n tutkimus on jo osoittanut, että alle kymmenesosa kansainvälisestä ilmastorahoituksesta ohjataan paikalliselle tasolle. Tästäkin rahoituksesta 93 prosenttia on niin läpinäkymätöntä, että on mahdotonta tietää, mihin se lopulta käytetään.