Jarkko Mänttäri

Kymenlaakson kunnat ovat painineet pahoissa talousvaikeuksissa. Kunnilla on tarjolla hyvin vähän omia lääkkeitä taloushuoliin. Kriisikuntakriteereillä ja valtioneuvoston salkkumiehillä pelottelu johtaa lähinnä olemattomien ei-lakisääteisten palveluiden karsimisiin tai elinvoiman kannalta oleellisten koulujen lakkautuksiin tai palvelun tason laskemiseen minimiin.

Kymenlaaksossa on tehty kaikki. Kouvola on surullinen esimerkki siitä, kuinka talous edellä on sukellettu syvään päätyyn. Se on tehnyt kaikki talouden oikaisemiseksi kuntaliitoksista lähtien. Lomautuksiakin on kokeiltu. Kurjuutta jakaessa yritetään epätoivoisesti luoda positiivista pössistä sloganeilla ja vau-faktoreilla.

Ongelma ei ole Kouvolan, Kotkan tai vain Kymenlaakson. Sen kanssa painivat lähestulkoon kaikki kunnat yliopistokaupunkeja lukuun ottamatta. Kiihtyvä kaupungistuminen ja väestön vanheneminen ovat polttoainetta ongelmien syvenemiselle.

Kuntien ongelmia ei ratkaista ilman valtionosuusjärjestelmän uudelleensorvaamista rakennemuutoskuntia hyödyttävämmäksi ja aktiivisempaa aluepolitiikkaa. Aluepolitiikkaa parhaimmillaan voi olla esimerkiksi kattavan julkisesti tuetun joukkoliikennejärjestelmän luominen ja sitä tukevat investoinnit tai vaikka yliopistojen toiminnan hajauttaminen etäopiskelumahdollisuuksia lisäämällä.

Suomen hallituksella ja sen seuraajilla on valinnan paikka – haluaako se, että elämä yliopistokaupunkien ulkopuolella jatkuu tulevaisuudessa? Ilman vahvaa valtion tukea talousongelmien kanssa painivat kunnat eivät pitkään selviä.

Joona Mielonen
Kotka