Kolmannes kuntapäättäjistä ja melkein puolet kansanedustajista tai heidän avustajistaan on ollut vihapuheen kohteena luottamus- tai virkatehtäviensä takia. Lisäksi kaksi kolmesta päättäjästä arvioi julkisessa keskustelussa esiintyvän vihapuheen lisääntyneen viime vuosina, ilmenee Viha vallassa -tutkimuksesta , jonka valtioneuvoston kanslia julkaisi perjantaina.
– Vihapuheen taustalla voi olla impulsiivinen toiminta, mutta sitä käytetään myös tietoisesti poliittiseen painostukseen. Silloin tavoitteena on jonkun henkilön tai poliittisen näkemyksen vaientaminen, sanoo tutkija Aleksi Knuutila.
Jo pelkkä vihapuheen uhka vaikuttaa poliittiseen osallistumiseen. Neljännes niistäkin päättäjistä, jotka eivät itse olleet vihapuheen kohteena, kertoi sen uhan vähentäneen haluaan osallistua julkiseen keskusteluun. Useat päättäjät kertoivat pelkäävänsä “kivityskampanjaa” sosiaalisessa mediassa.
Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on ensimmäinen tutkimus Suomessa, jossa on kartoitettu vihapuheen vaikutuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.
Poliittinen vastakkainasettelu on kärjistynyt
Lisääntyvä vihapuhe heijastaa tutkimuksen mukaan poliittisen vastakkainasettelun kasvua Suomessa. Moni tutkimukseen osallistunut poliitikko koki puoluesidoksensa olevan syynä sille, että hän valikoituu vihapuheen kohteeksi. Myös etninen tausta ja sukupuoli vaikuttavat. Vihapuheen tavoitteena ei ollut pelkästään puolueen ajamiin päätöksiin vaikuttaminen, vaan puoluejäsenyys itsessään nähtiin yksilöä leimaavana piirteenä, joka saattoi synnyttää vihapuhetta.
Häirintä vaikuttaa siihen, ketkä osallistuvat julkiseen keskusteluun ja hakevat luottamustehtäviin Suomessa. Usea tutkimukseen osallistunut kertoi jättäneensä tai jättävänsä politiikan vihapuheen seurauksena tai harkitsevansa sitä.
– Ei yllättänyt, että naisiin kohdistuu miehiä enemmän vihapuhetta. On huolestuttavaa, että vihapuhe ja jo sen uhka vähentää halua osallistua julkiseen keskusteluun. Toisaalta osa vihapuhetta kohdanneista kertoo sen motivoivan heitä politiikkaan. Vihapuheen voi tulkita merkiksi siitä, että ajetut asiat ovat tärkeitä, dosentti Tuija Saresma Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksesta pohtii.
Tutkija Heidi Kosonen pitää yhtä lailla huolestuttavana vihapuheen kohdentumista etnisiin ja muihin vähemmistöihin.
– Vihapuhe vaikuttaa heidän resursseihinsa, mahdollisuuksiinsa ja haluunsa osallistua politiikkaan. Vaikka myös vihapuheen vaikutukset julkiseen keskusteluun ovat tuntuvat, vihapuheen uhka demokratialle konkretisoituu erityisen selvästi tarkasteltaessa sen vaikutuksia siihen, millaiset päättäjät jaksavat tai haluavat asettua ehdolle.
Twitter-vihaa maanmuuttovastaisilta
Poliittinen vastakkainasettelu näkyy myös sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa tunnistettiin 200 Twitter-tiliä, jotka ovat vastuussa puolesta kaikista poliitikoille Twitterissä lähetetyistä vihamielisistä viesteistä. Nämä tilit ovat jakautuneet kahteen erilliseen ryhmittymään, jotka edustavat toisilleen vastakkaisia ideologisia suuntauksia. Noin 75 prosenttia vihamielisestä viestinnästä on peräisin maahanmuuttovastaisesta ryhmittymästä.
Tutkimuksessa julkaistiin myös lista niistä 60 poliitikosta, joille lähetettiin Twitterissä suuri määrä vihamielisiä viestejä vuoden 2019 vaalien aikaan.
Kärjessä ovat Tere Sammallahti (kok.), Päivi Räsänen (kd.), Jussi Halla-aho (ps.), Petteri Orpo (kok.), Li Andersson (vas.), Juhana Vartiainen (kok.), Tiia Lehtonen (vas.) ja Sebastian Tynkkynen (ps.).
Twitter-seurannassa miehet vastaanottivat enemmän vihamielisiä viestejä kuin naiset. Tämä poikkeaa kyselyn muista tuloksista, joiden mukaan naisiin kohdistuu miehiä enemmän vihapuhetta. Syynä pidetään sitä, että miehet ovat aktiivisempia Twitterissä.
Nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat sekä kyselyn että haastattelujen pohjalta riittämättömiä. Etenkin vaaliehdokkaat ja kunnanvaltuutetut jäävät usein ilman tukea joutuessaan vihapuheen kohteeksi. Tutkimuksen mukaan oikeudellisten toimien lisäksi myös muiden toimenpiteiden avulla voidaan torjua ja ehkäistä vihapuhetta. Tutkimuksen tekijät ehdottavat toimenpiteiksi päättäjien vahvempaa arvojohtajuutta ja vihapuheen tuomitsemista, hyväksytyn puheen rajojen määrittelyä poliittisessa toiminnassa sekä sosiaalisen median alustojen vastuunkantoa.