Lehtikuva/Laura Ukkonen

Vähemmän koulutettujen lapsettomuus kääntyi nousuun kymmenen vuotta sitten. Korkeasti koulutetut pystyvät paremmin yhdistämään työn ja perheen.

Maanantaina julkaistu väestöennuste herättää luonnollisen kysymyksen, mistä vauvakato johtuu. Sitä ovat pohtineet poliitikot ja asiantuntijat.

Yhtä vastausta ei ole, mutta se löytynee yhdistelmästä, johon sisältyy matala koulutustaso, työelämän kasvanut epävarmuus, perhepoliittisten etujen reaaliarvon lasku sekä toisenlaiset arvot kuin aiemmilla sukupolvilla. Nyt halutaan pitää kiinni totutusta elämäntyylistä.

Turun yliopisto NEFER-hankkeessa tutkitaan Pohjoismaissa tapahtuneen odottamattoman syntyvyyden pienenemisen syitä. Hankkeen johtaja, akatemiatutkija Marika Jalovaara kirjoittaa NEFERin blogissa etenkin lapsettomaksi jäämiseen liittyvän uudenlaista sosiaalista eriarvoisuutta. Aiemmin lapsettomuus oli Pohjoismaissa yleisempää korkeasti koulutetuilla naisilla, mutta nyt ainoastaan vähemmän koulutetuilla lapsettomaksi jäävien osuus on kasvanut.

Koulutettu ei epäröi työuran takia

– Vastoin yleistä käsitystä tavanomaisin lapseton ei Suomessa ole korkeasti koulutettu nainen, joka epäröi lastenhankintaa työuran vuoksi. Ansiotyön ja lastensaannin sovittaminen näyttää Suomessa onnistuvan hyvin korkeasti koulutetuilta, ja lapsettomaksi jäävät useimmin vähän koulutetut eli ne, joiden työmarkkina-asema on heikoin, Jalovaara on aiemmin sanonut.

Hänen mukaansa sosiaalinen eriarvoisuus on yhä läpitunkevampaa: perheenmuodostuksen esteet kasautuvat vähemmän koulutetuille miehille ja naisille.

ILMOITUS

Pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden 35–39-vuotiaiden naisten lapsettomuus kääntyi voimakkaaseen nousuun vuonna 2009. Samaan aikaan korkea-asteen koulutuksen saaneiden saman ikäisten naisten lapsettomuus kääntyi laskuun. Vuodesta 2014 sekin on lievästi noussut.

Hankkeen tutkimusten perusteella lapsettomaksi jääneistä valtaosa ei ole koskaan asunut puolison kanssa, tai heillä on takanaan lyhyitä avoliittoja.

”Tällaiset parisuhdehistoriat ovat tavallisia juuri vähän koulutetuilla, ja taloudellis-sosiaaliset resurssit, liittodynamiikka ja lastensaanti kulkevatkin elämänkulussa käsi kädessä, toisiinsa vahvasti vaikuttaen”, Jalovaara kirjoittaa.

Mitä sitten yhteiskuntapolitiikalla voidaan tehdä? Lapsettomuuteen biologisista syistä tai romanssien puuttumisen takia ei juuri mitenkään.

Sirpaleiset pari- ja työsuhteet kompastuskivenä

Mutta on asioita, joihin voidaan vaikuttaa.

Jalovaara kirjoittaa perheenmuodostuksen prosessissa ratkaisevaa olevan, tuleeko parisuhteeseen mukaan vahvaa sitoutumista ja luottamusta tulevaisuuteen.

”Tutkimustemme mukaan etenkin työssäkäynnillä on voimakas yhteys perheenmuodostuksen kaikkiin vaiheisiin: avo- ja avioliittojen solmimiseen, niiden pysyvyyteen, ja lastensaantiin. Esimerkiksi pidempään työttömänä olleet miehet muuttavat harvoin yhteen puolison kanssa ja avioituvat vielä harvemmin, ja liitossa olevilla työttömillä eroriski on suuri. Lopputulos on, että lapsiakaan ei juuri synny. Naisilla yhteydet ovat samansuuntaisia. Korkeasti koulutetuilla miehillä ja naisilla sekä työurat että liitot ovat vakaampia ja yhdessä tukevat lastensaantia.”

Perinteistä perhepolitiikkaa ovat lapsilisät, perhevapaat ja päivähoito, mutta Turun tutkimusten perusteella ne eivät riitä, vaan perheellistymiseen vaikuttavaa yhteiskuntapolitiikkaa on katsottava laajemmin. Pohjoismaiden nykytilanteessa perheenmuodostus harvemmin kompastuu urahaaveisiin ja työkiireisiin, mutta sitäkin useammin sirpaleisiin tai puuttuviin parisuhteisiin ja työuriin.

Totutusta elämäntyylistä pidetään kiinni

Väestöliiton perhebarometrissä on kysytty, miksi lasten hankkiminen ei tunnu ajankohtaiselta.

20–39-vuotiailla miehillä ja naisilla yleisin syy on halu tehdä itseä kiinnostavia asioita. Miehillä kakkossyy on sopivan kumppanin puute, naisilla halu edetä uralla. Kolmantena molemmilla on halu pitää kiinni nykyisestä elämäntyylistä. Oman työtilanteen epävarmuus on myös korkealla syiden joukossa.

Taloudellinen epävarmuus nakertaa

Poliitikot puhuvat perinteisen perhepolitiikan ongelmista. Kansanedustaja Pia Lohikoski (vas.) listaa syiksi lapsilisän reaaliarvon alenemisen, asumisen korkean hinnan ja perhevapaiden epätasaisen jakautumisen.

Myös kansanedustaja Iiris Suomela nostaa esiin taloudellisen epävarmuuden.

Huoltosuhde heikkenee rajusti

Alhaisella syntyvyydellä on väliä, kun mietitään hyvinvointivaltion rahoitusta tulevaisuudessa. Jos väestöennuste muuttuu todeksi, vanhusväestön määrään syntyvyyden lasku alkaa vaikuttaa vasta 2090-luvulla.

”Sitä ennen on odotettavissa jyrkkä vanhushuoltosuhteen nousu: toisin sanoen eläkeikäisten ja työikäisten lukumäärien suhde muuttuu jatkuvasti epäedullisempaan suuntaan”, kirjoittaa Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander.

”Vanhushuoltosuhde oli Suomessa vielä tämän vuosisadan alussa vain 25 prosenttia eli sataa työikäistä kohden oli 25 eläkeikäistä. Uuden väestöennusteen mukaan tämä luku nousisi noin 70 prosenttiin vuoteen 2085 mennessä.”

Tällaisen kehityksen vallitessa Kianderin mukaan koulutussektoria supistettaisiin ja samaan aikaan ikääntymiseen liittyvät resurssi- ja rahoitustarpeet kasvavat. Eläke-, sosiaali- ja terveysmenoihin kohdistuu voimakkaat kasvupaineet samaan aikaan, kun nettomaksajien eli työikäisen väestön määrä vähenee.

Työeläkejärjestelmän osalta tämä tarkoittaa Kianderin mukaan sitä, että työeläkemaksuja tulisi nostaa nykyiseltä 24–25 prosentin tasolta yli 30 prosenttiin 2050-luvulle tultaessa.

Yhdeksi ratkaisuksi esitetty työperäinen maahanmuuttokaan ei ole helppoa, koska Euroopassa ei ole suuria työvoimareservejä ole. Muissakin maissa väestökehitys on samansuuntaista. Syntyvyys laskee teollisuusmaissa.