Lehtikuva/Emmi Korhonen

Tutkija Antti Ronkainen pitää ministeri Tytti Tuppuraisen avausta finanssipoliittisesta koordinaatiosta merkittävänä. Mahdollisesta budjettisääntöjen löysäämisestä ja yhteisvastuullisista velkakirjoista hyötyisivät myös heikommassa asemassa olevat maat.

”Tarvitsemme siis koordinoitua ja yhdessä toteutettua finanssipolitiikkaa: kun elvytämme yhtä aikaa, ei kysynnän nettovaikutus karkaa naapuriin. Finanssipolitiikan koordinaatiossa onkin päästävä keskusteluista ja kaavailuista toimenpiteisiin.”

Näin kirjoitti eurooppaministeri Tytti Tuppurainen valtioneuvoston blogissa torstaina.

Avaus on merkittävä ja taas yksi esimerkki siitä, miten uudenlaista Rinteen hallituksen ajattelu on verrattuna edellisiin talouskurin hallitsemiin vuosiin.

Euroopan keskuspankki kannatteli EU-aluetta finanssikriisin jälkeen ja toissa viikolla se päätti uusista toimista, joilla torjutaan taantumaa. Tuppuraisen mukaan taloustaantumat eivät ole väistämättömiä, mutta rahapolitiikan keinot saattavat olla lopussa, koska korkojen liikkuessa nollan alapuolella rahan hinta ei voi olla pahiten investointeja ja kasvua jarruttava tekijä.

Tarvitaan siis jotain muuta. Tuppurainen kirjoittaa Rinteen hallituksen ohjelman linjauksesta vahvistaa eurooppalaista ohjausjaksoa eli tiivistää finanssipolitiikan yhteistyötä ja koordinaatiota.

ILMOITUS

Vallankumoukselliselta tuntuva ajatus alkaa olla jo eurooppalaista valtavirtaa. EKP:n pääjohtaja Mario Draghi sanoi kaksi viikkoa sitten, että keskuspankin lisäksi myös euroalueen jäsenmaiden tulisi jakaa vastuuta finanssipolitiikan kautta.

”Kaikkien maiden pitää hänen mukaansa tehdä kasvua tukevia päätöksiä. Selkokielellä hän tarkoitti, ettei nyt ole aika kiristää julkisten menojen ja verotuksen yhteisvaikutusta, vaan lisätä kysyntää finanssipolitiikalla”, Tuppurainen kirjoittaa.

Yksittäisten maiden elvytys ei riitä

Poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta kehui Twitterissä Tuppuraisen kirjoitusta.

Mikä siinä on niin hienoa?

– Siinä puhutaan euromaiden yhteisestä finanssipoliittisesta koordinaatiosta. Sellaistahan ei tällä hetkellä ole. Euron budjettisäännöt ovat kiinnostuneita vain jäsenmaiden yksittäisistä alijäämistä. Taloudellinen ohjaus ei ole kiinnostunut euroalueen laajuisesta finanssipoliittisesta toiminnasta.

– Hyvä kun Tuppurainen nosti esiin, ettei riitä, että pelkästään Saksa, Hollanti tai ylijäämämaat elvyttävät, vaan pitää luoda mekanismeja ja yhteistyötä jäsenmaiden välille, jotta euroalue voi kokonaisvaltaisesti vastata taantumaan tai matalasuhdanteeseen.

Huomio kiinnitetään nyt siis yksittäisistä maista koko euroalueeseen, Ronkainen kiteyttää.

Hansa-liiton kuripolitiikka historiaan

Ronkainen pitää Rinteen hallituksen kantaa suurena muutoksena edellisen hallituksen politiikkaan. Sipilän hallitus sitoutui niin sanotun Hansa-liiton politiikkaan, jossa korostui jokaisen yksittäisen jäsenmaan vastuu omista asioistaan.

Tuppuraisen kirjoitus osuu jatkumoon, jossa parin viikon aikana finanssipolitiikkaa on alettu ajatella uusiksi Euroopan laajuisesti. Euroopan keskuspankin 12.9. ottama kanta kysynnän lisäämiseksi finanssipolitiikalla on vain yksi merkki siitä.

Saksan talouskuripolitiikan takuumiehenä aiemmin toiminut entinen valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble esitti tällä viikolla finanssipolitiikan uudelleen arviointia niin, että siinä otetaan huomioon myös sosiaalinen ja ekologinen kestävyys.

Hollanti julkaisi kolmen miljardin euron suuruisen veroelvytyksen ja se selvittää jopa 50 miljardin suuruista investointirahastoa, joka perustuisi negatiivisiin korkoihin.

Ekonomisteilla laaja konsensus, entä poliitikoilla?

Ronkaisen mukaan EKP:n johtokunta on sitä mieltä, että euromaiden ja finanssipolitiikan pitää astua johtoon ja euroalue on liian riippuvainen keskuspankin elvytyksestä.

– Ekonomisteilla on laaja konsensus siitä, että maailmantalous on liian riippuvainen keskuspankeista. Sitä en tiedä, onko euromailla ja niiden poliitikoilla samanlaista pyrkimystä kuin Tytti Tuppuraisella, mutta keskuspankkiirit ja ekonomistit vaativat valtioita ja poliitikkoja astumaan remmiin. Tämä on se suuri kysymys.

Ronkainen muistuttaa Schäublen ja Hollannin avausten koskevan vain kyseisten maiden omia asioita. Tällä hetkellä ainoastaan vahvassa asemassa olevat valtiot voivat elvyttää.

Se, että euroalueella elvytettäisiin koordinoidusti Tuppuraisen ehdotuksen mukaisesti voisi käytännössä tarkoittaa nykyisten budjettisääntöjen löysäämistä ja yhteisvastuullisia velkakirjoja, joka nykyisten matalien korkojen aikana olisi erittäin edullinen euroalueella. Näin myös heikommassa ja enemmän elvytystä tarvitsevat maat pääsisivät hyötymään finanssipoliittisesta koordinaatiosta.

Epävarmuus selittää muuttunutta ajattelua

Kesän jälkeen muutamassa viikossa tapahtunutta käännettä Ronkainen selittää lisääntyneellä epävarmuudella, jota aiheuttavat muun muassa Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasota ja Saksan ajautuminen lähelle taantumaa.

– Kun Saksa on Euroopan ja euroalueen veturi, niin nyt oikeasti säikähdetään sitä, että voidaanko tässä vaan istua passiivisesti varjoissa.

Myös keskuspankkien linja Euroopassa ja Yhdysvalloissa on muuttunut. Vaikka vielä ei olla taantumassa, ovat rahapoliittiset instrumentit huomattavasti vähäisemmät kuin kymmenen vuotta sitten, eikä niillä enää ole entisenlaista tehoa.

– Rahapoliittinen liikkumavara on paljon pienempi, joka tarkoittaa sitä, että finanssipolitiikan pitää ottaa vastuuta. Keskuspankit ovat taanneet poliitikoille tavallaan liian helpot olot eikä heidän ole tarvinnut tehdä mitään, sanoo Ronkainen.

– Tuppuraisen avaus alleviivaa sitä, että maiden pitää tehdä yhteistyötä, jotta saadaan finanssipoliittista yhteistoimintaa. Suurempi kysymys on se, miten raha- ja finanssipolitiikka tukevat toisiaan, koska aikaisemmin ideana on ollut se, että ne toimivat toisistaan erillään. Nyt ollaan kulkemassa siihen suuntaan, että poliitikkojen ja keskuspankkiirien pitää tehdä yhteistyötä.

”Vaikeinta löytää uskallus”

Tuppurainen kirjoittaa kaikkein vaikeimmaksi asiaksi finanssipolitiikan uskalluksen löytämisen.

”Tämän päivän tilanne on siitä hyvä esimerkki. Me kannamme sopimuksia kunnioittaen huolta kasvu- ja vakaussopimuksen velkarajoista. Talouskurivaatimus on sinänsä helppo ymmärtää. Eurokriisin aikana pelkäsimme hyvästä syystä, että yhteisellä valuutta-alueella joudumme kantamaan vastuun muidenkin veloista.”

Ministeri muistuttaa, että vain Kreikassa ylivelkaantumisen saattoi väittää johtuneen julkisen talouden hoidosta. Espanjassa ja varsinkin Irlannissa kyse oli yksityisen sektorin ongelmien välittymisestä pankkeihin ja finanssikriisin uhasta.

Lisäksi hän toteaa, että vaikka oltaisiin huolissaan vain velkaantumisesta, ei aktiivinen finanssipolitiikka merkitse yhteisvastuuta.

”Finanssipolitiikan yhteensovittaminen ei muuta pääperiaatetta, jonka mukaan jokainen maa vastaa veloistaan. Tämä periaate on voimassa liittovaltio Yhdysvalloissakin, joten se on ilman muuta lähtökohta valtioliitto EU:ssa.”

”Isku osuisi erityisesti Suomeen”

Suomelle Tuppurainen pitää muutosta poliittisesti vaativana.

”Meille on päässyt kehittymään asenne, jonka mukaan hyvä taloudenpito on unionin sisäistä nollasummapeliä. Kuitenkin on ymmärrettävä, että seuraavan taantuman vyöryessä maailman yli, se iskee myös meihin. Jos erityisesti Kiinan kaltaiset investointitavaroita tuovat taloudet ovat vaikeuksissa, isku osuu nimenomaan Suomeen. Tehokas ja yhdessä koordinoitu finanssipolitiikka on juuri meille välttämätöntä.”

”Pääministeri Rinteen hallituksen ohjelmassa on linjaus, jonka perusteella vahvistamme eurooppalaista ohjausjaksoa, eli tiivistämme finanssipolitiikan yhteistyötä ja koordinaatiota. Tälle yhteistyölle tulee totista tarvetta, mikäli taloustaantuman uhka muuttuu todeksi.”

Kommentit