Lehtikuva/Saul Loeb

Virkasyytteen vatvominen vie huomion politiikan sisältökysymyksistä, joissa Trumpin vastustajat ovat edellä.

Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi ilmoitti tiistaina käynnistävänsä tutkinnan, jonka seurauksena voi olla presidentti Donald Trumpin asettaminen virkasyytteeseen.

Kyse on siitä, painostiko Trump puhelinkeskustelussa 25. heinäkuuta Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyita kaivamaan arveluttavia seikkoja demokraattien presidenttiehdokkuutta tavoittelevasta Joe Bidenista. Ukraina liittyy Bideniin siten, että tämän poika Hunter Biden toimi ukrainalaisen Burisma-kaasuyhtiön hallituksessa vuodesta 2014 viime kevääseen saakka.

Keskiviikkona julkistettiin puhelinkeskustelusta tehty tekstitys. Se osoittaa kiistatta, että Trump nosti asian esiin keskustelussaan Zelenskyin kanssa.

Virkasyyteprosessi antaa Trumpille loistavat propagandamahdollisuudet uhriutua.

Auki on vielä vakavampi kysymys siitä, käyttikö Trump Yhdysvaltain Ukrainalle antaman sotilasavun viivyttämistä kiristyskeinona Zelenskyita kohtaan. Trumpin vihjailut puhelinkeskustelussa ovat sen verran epämääräisiä, että siinä riittää juristeille purtavaa. Apua kyllä viivytettiin, mutta Trump on selittänyt sen johtuneen muista syistä.

Senaatissa korkea kynnys

Edellä kuvattu on asian juridinen puoli. Virkasyytemenettely on Yhdysvalloissa kuitenkin hyvin poliittinen prosessi.

ILMOITUS

Jos edustajainhuoneen lakivaliokunta katsoo todisteet riittäviksi, menee virkasyytteen nostaminen edustajainhuoneen ratkaistavaksi. Edustajainhuone päättää syytteen nostamisesta yksinkertaisella enemmistöllä.

Syytteen nostaminen on aivan mahdollista, koska demokraateilla on enemmistö edustajainhuoneessa.

Korkeampi kynnys nousee vastaan seuraavassa vaiheessa. Syyllisyydestä päättää senaatti, ja presidentin tuomitsemiseen tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Jos näin tapahtuu, presidentti pannaan viralta.

Periaatteessa sekä edustajainhuoneen että senaatin pitäisi ratkaista kantansa vain oikeudellisilla perusteilla. Todellisuudessa näin ei ole. Senaatissa tuomion taakse olisi vaikea saada edes yksinkertaista enemmistöä, koska republikaaneilla on enemmistö senaatissa.

Prosessin lopputulosta voisi pitää etukäteen selvänä vain, jos presidenttiä vastaan olisi niin huutavan rankkaa näyttöä, että tuomitsematta jättäminen olisi suorastaan mahdotonta.

Loistavat uhriutumismahdollisuudet

Tämänhetkisten tietojen valossa näyttää varsin epätodennäköiseltä, että senaatista löytyisi tarvittava määräenemmistö Trumpin viralta panemiseksi.

Siksi koko prosessi voikin lopulta toimia Trumpin eduksi.

Ensi vuoden marraskuun vaaleissa uudelleenvalintaa tavoittelevalle Trumpille olennaista on pitää ydinkannattajansa. Virkasyyteprosessi antaa loistavat propagandamahdollisuudet uhriutua, puhua noitavainosta – kuten on jo tapahtunut – ja lietsoa kannattajia presidenttiä ahdistelevaa ”eliittiä” vastaan.

Oma kannattajakunta aktivoituu ja rivit tiivistyvät ”niin epäoikeudenmukaisesti vainotun” Trumpin ympärille.

Jos lopputuloksena on se, että Trump vapautuu syytteestä, hän voi käyttää sitä todisteena ”vainon” perusteettomuudesta.

Asiakysymykset sivuun

New York Timesin poliittinen kolumnisti Ross Douthat esittää tiistaina julkaistussa jutussaan (maksumuurin takana) useita syitä, joiden vuoksi virkasyyteprosessi voi olla eduksi Trumpille.

Ensiksi virkasyytekin on asia, jonka suosiota puolueet mittaavat gallupeilla. Lähtemällä prosessiin demokraatit tekisivät – kolumni on kirjoitettu ennen kuin Pelosi teki päätöksensä – sellaista, mikä ei näyttäisi olevan kovin suosittua.

Poliittinen julkisuusmylly alkaa pyöriä virkasyytteen ympärillä. Sivuun jäävät poliittiset asiakysymykset, joiden suhteen demokraattien agenda on suositumpi. Jokainen demokraattien kärkiehdokkaista on gallupeissa jatkuvasti voittanut Trumpin, mutta virkasyytejupakka rikkoo vakiintuneen asetelman.

Toiseksi Trump pystyy nostamaan esille vastustajiensa ”pehmeän korruption”, niin kuin hän on aiemmin tehnyt Clintonien ja nyt tekee Bidenin tapauksessa.

Monet Trumpin peruskannattajat pitävät kaikkia poliitikkoja korruptoituneina, joten Trumpin räikeä korruptoituneisuus on heille parempi kuin vastustajien teeskennelty rehellisyys. Tämä voi Douthatin mukaan tämä voi purra Trumpin peruskannattajien lisäksi osaan politiikan keskikentästä.

Kolmanneksi virkasyyte antaa Trumpille tilaisuuden lujittaa otettaan republikaanisesta puolueesta. Vaikka Trump häviäisi seuraavat vaalit, hän pystyy twiiteillään pitämään puoluetta pihdeissään sen jälkeenkin. Trumpin mahdollisten republikaanisten seuraajaehdokkaiden täytyy nyt käydä varmuuden vuoksi kumartamassa Trumpia.

Neljäs Douthatin mainitsema perustelu on se, että virkasyyteprosessi on mitä mainiointa poliittista sirkusta, ja sirkuksesta Trump nauttii.

Robert Muellerin tutkinta oli juridinen prosessi, josta Trumpin sisäpiiri olisi voinut joutua vankilaan. Virkasyytteen vakavin seuraus sen sijaan olisi ”vain” viraltapano. Trumpista tulisi konservatiivien poliittinen marttyyri, jonka uhria jaksettaisiin Fox-kanavalla ylistää vuodesta toiseen.

Riskialtis virkasyyte

Federalist-lehden Ben Domenech on väittänyt, että Trump on suorastaan halunnut joutua virkasyyteprosessin kohteeksi.

Domenechin mukaan todisteeksi riittää jo se, että Trump kävi tulenaran puhelinkeskustelunsa Zelenskyin kanssa vain päivää sen jälkeen kun erikoissyyttäjä Robert Mueller oli todistanut kongressin kuulemisessa.

Mueller ei todistanut Trumpia syyttömäksi Venäjän vaalivaikuttamiseen liittyvässä jupakassa, mutta hänen mukaansa myöskään näyttöä ei ollut riittävästi. Näin tämä oikeusprosessi kuivahti suurelta osin kasaan suoraan Trumpiin liittyvältä osaltaan.

Demokraattien johtajat ovat tienneet virkasyyteprosessiin liittyvät riskit, ja esimerkiksi Pelosi on ollut tähän viikkoon saakka haluton siihen lähtemään.

Kun Trumpin toiminnasta kuitenkin koko ajan tulee ilmi yhä räikeämpiä skandaaleja, jossain vaiheessa ylittyy raja, jossa myös toimimattomuudesta tulee poliittinen riski.

Kaatuuko Joe Biden?

Melko vähälle huomiolle jupakassa on toistaiseksi jäänyt se, että sen myötä myös Joe Biden (tai jopa pelkästään hän) voi kaatua.

Muun muassa Radio Free Europe/Radio Libertyn nettisivuilla kerrotaan, että Biden on suoraan kehunut, miten hän sai hankittua potkut Ukrainan korkeimmalle syyttäjälle.

Esimerkiksi viime joulukuussa New Yorkissa pidetyssä tilaisuudessa Biden oli sanonut, että vieraillessaan Kiovassa – ilmeisesti joulukuussa 2015 – hän kertoi sanoneensa, että ”Lähdemme kuuden tunnin kuluessa. Jos syyttäjää ei eroteta, ette saa rahoja”.

Kyse oli tuolloinkin Yhdysvaltain Ukrainalle antamasta tuesta, ja Biden oli tuolloin varapresidentti. Myös tässä näyttäisi olevan kytkentä rahallisen tuen ja vaaditun palveluksen välillä.

Asian periaatteellista puolta ei muuta se, että Joe Bidenin toiminta ei näytä hyödyttäneen hänen poikaansa Hunter Bidenia. Potkut saanut Ukrainan korkein syyttäjä oli haudannut poika-Bideniin liittyvän yhtiön korruptioepäilyt aivan yhtä pinon pohjalle kuin kaksi edeltäjäänsäkin.

Juridiikan lisäksi myös Bidenin tapauksessa on poliittinen puoli. Olisiko Hunter Biden saanut 50 000 dollarin kuukausipalkkaisen toimen ukrainalaisessa yhtiössä, jos hän ei olisi ollut varapresidentin poika? Olisiko pehmeällä korruptiolla jotain tekemistä asian kanssa?

Tällä viikolla demokraattien oikeistosiipeen kuuluva Joe Biden putosi ensimmäistä kertaa gallupien kärkipaikalta Iowassa, josta esivaalirumba talvella alkaa. Ykköseksi nousi nyt vasemmistosiiven Elizabeth Warren.