All Over Press/Hotli Simanjuntak

Korruptiotuomioissa rypevä palmuöljyteollisuus rohmuaa kovalla kädellä yhä syrjäisempiä sademetsiä Indonesiassa, samalla kun hallituksen mittavat tuet ohjaavat palmuöljytuotteet Suomen markkinoille.

Suomi on vaatinut EU-puheenjohtajakaudellaan kunnianhimoisia toimia luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. Samaan aikaan Suomi kuitenkin tukee bioenergian tuottamista palmutuotteista, jotka ovat peräisin pahimmilta trooppisen metsäkadon alueilta Kaakkois-Aasiasta.

Indonesiassa, jossa viime vuosikymmenellä kaadettiin kaksi kertaa Belgian kokoinen alue aarniometsää, palmuöljyn tuotanto on yli kymmenkertaistunut 1990-luvulta lähtien.

Palmuöljyteollisuuden vaikutus syrjäseutujen paikallisväestölle on ollut karu: entiset maanviljelijät ovat avuttomina maakiistojen ja rehottavan korruption edessä. Kun avohakkuut ovat tehneet perinteiset elinkeinot mahdottomiksi, syrjäseutujen asukkaat joutuvat työskentelemään minimipalkalla plantaasien työvoimana.

Sademetsähakkuita lahjuksilla

Indonesialle kuuluvan Sulawesin saaren pohjoisosassa sijaitseva Buolin hallintoalue, jossa tuotetaan palmutuotteita myös suomalaisyhtiöiden tarpeisiin, on masentava esimerkki tuottoisan vientituotteen inhimillisestä kustannuksesta paikalliselle väestölle.

Indonesian viljelymaasta kolmannes, noin kahdeksan miljoonaa hehtaaria, on palmuöljyteollisuuden käytössä. Kun raivattava maa on käynyt vähiin Indonesian pääsaarilla, palmuöljy-yhtiöt ovat suunnanneet katseensa Sulawesin kaltaisille yhä pienemmille ja ahtaammille saarille.

ILMOITUS
All Over Press/Hotli Simanjuntak

Vuoristoinen ja monsuunimetsien verhoama Sulawesi on tunnettu ainutlaatuisesta luonnostaan ja eläimistöstään, jonka erikoisuuksiin kuuluvat esimerkiksi kummituseläimet ja kääpiöpuhvelit.

Vuonna 1994 Buolin alueen pienviljelijöille ilmoitettiin, että kuuden ja puolen tuhannen ihmisen viljelymaat oli siirretty yhdellä kynänvedolla vaikutusvaltaisen palmuöljy-yhtiön omistukseen. Alueiden uusi omistaja, Hardaya Inti Plantations, on osa indonesialaisen liikenaisen ja poliitikon Siti Hartati Murdayan 1,4 miljardin dollarin palmuöljyimperiumia.

Buolien elinkeino on perinteisesti perustunut riisin, kookoksen ja neilikan vuoroviljelyyn, ja ympäröivistä sademetsistä buolit ovat keränneet kanelia, rottinkia ja ruokosokeria. Vuoteen 1997 mennessä yhtiö oli kuitenkin raivannut sademetsät ja viljelymaat 22 000 hehtaarin palmuplantaasiksi.

Paikalliset viljelijät ovat kamppailleet viljelymaidensa palauttamiseksi vuosikymmeniä. Kesällä 2012 Indonesian korruptionvastainen komissio katsoi, että Buolin istuva aluejohtaja Amran Batalipu oli myöntänyt Hardaya-yhtiölle hakkuulupa-alueet lahjuksia vastaan.

Batalipu pidätettiin yhdessä Hardaya-yhtiön omistajan Murdayan kanssa, ja kaksikko tuomittiin koko Indonesiaa ravisuttaneessa oikeudenkäynnissä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Hardaya-yhtiö onnistui kuitenkin pitämään plantaasin hallussaan.

Google Earth

Minimipalkalla plantaasityöntekijäksi

Suurin osa entisistä maanviljelijöistä, joiden maat Hardaya Inti Plantation otti haltuunsa, joutuu nyt hankkimaan elantonsa työskentelemällä yhtiön plantaasilla.

Maanviljelijät kertovat yhtiön sytyttäneen heidän talonsa palamaan ja pakottaneen sotilaiden voimin heidät jättämään kotinsa. Vuonna 2012 paikalliset tekivät kanteen Indonesian ihmisoikeuskomissioon.

– Plantaasin laajeneminen ei tuo vaurautta Buolin yhteisölle. Yhtiön omistamalla alueella on suuri merkitys paikalliselle väestölle, koska se on melkein kokonaan ihmisten viljelymaata. Kun Hardaya-yhtiö raivaa lisää maita, viljelijöiden ainoa vaihtoehto on työskennellä yhtiölle, sanoo buolilainen Muh Ikbal Ibrahim, joka työskentelee paikallisen ammattiyhdistys- ja maanviljelijäliikkeen parissa.

Maanviljelijöiden oikeuksia valvova GRAIN-järjestö kertoo, että työntekijöille maksetaan niin pientä palkkaa, ettei heillä ole enää varaa lähettää lapsiansa kouluun.

Tämän lisäksi yhtiö veloittaa työntekijöiltä esimerkiksi työkalujen ja turvavälineiden käytöstä. Työntekijät asuvat plantaasin vieressä ahtaalla leirillä, jolla elinolot ovat kansalaisjärjestöjen mukaan kelvottomat.

Ibrahim vahvistaa järjestön väitteet ja kertoo, että kesäkuussa 2019 plantaasityöntekijät järjestivät laajoja mielenosoituksia matalia palkkoja vastaan ja estivät kulun plantaaseille.

– Hardaya-yhtiö sivuuttaa ihmisoikeudet ja maksaa työntekijöille minimaalista palkkaa, joka ei mahdollista kohtuullista elintasoa, Ibrahim toteaa.

GRAIN/Pietro Paolini

Korruptio yleistä

Paikalliset ovat käyneet vuosikymmeniä epätoivoista kamppailua saadakseen maakiistat ratkaistua Buolissa, mutta köyhien maanviljelijöiden keinot ovat kuitenkin vähäiset miljoonaluokan yrityksiä vastaan.

– Raha Indonesian palmuöljyteollisuudessa on vahvasti keskittynyt pienen ihmisryhmän ympärille, jolla on siteitä politiikkoihin tai ovat ryhtyneet itse politiikoiksi. Tämä on tehnyt erittäin vaikeaksi paikallisille taistella maakiistoissa palmuöljy-yhtiöitä vastaan, koska usein paikallispoliitikot ja virkamiehet suojelevat yhtiöitä paikallisten sijaan, Mongabay-uutissivuston indonesialainen ympäristötoimittaja Hans Nicholas Jong selittää.

Vuosia Indonesian maanviljelijäliikkeen parissa työskennellyt GRAIN-järjestön Kartini Samon vahvistaa näkemyksen.

Suomi tuottaa lähes puolet maailman uusiutuvasta dieselistä.

– Paperilla näyttäisi, että syrjäseutujen maanviljelijöiden oikeuksia kunnioitetaan Indonesiassa, mutta todellisuudessa toimeenpano on todella heikkoa. Indonesiassa on todella vaikea taistella palmuöljy-yhtiöitä vastaan liiketoiminnan ja politiikan yhteen punoutumisen, rehottavan korruption ja lain monien porsaanreikien takia, Samon sanoo.

Jong kertoo, että Indonesian korruptionvastainen komissio on viime vuosina nostanut syytteitä useita palmuöljy-yhtiöitä vastaan.

Vuonna 2017 Itä-Borneossa pidätettiin lahjusskandaalissa paikallishallinnon johtaja Rita Widyasari ja Sawit Golden Prima-yhtiön toimitusjohtaja. Keski-Kalimantanin provinssissa pidätettiin samankaltaisessa operaatiossa Sinarmas-yhtiön edustajia vuonna 2018.

– Ja nämä ovat vain tapauksia, jotka viranomaiset ovat onnistuneet paljastamaan. Uskon, että nämä tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, Jong toteaa.

GRAIN/Pietro Paolini

Sademetsistä biopolttoaineisiin

Buolin sademetsistä Hardaya-yhtiön öljypalmun hedelmät rahdataan jalostamoille ympäri Indonesiaa. Jalostetut palmutuotteet myydään maailmanmarkkinoille, joilta ne päätyvät myös suomalaisyhtiöiden tuotantoketjuihin.

Perinteisesti palmutuotteiden suurin kuluttaja on ollut elintarviketeollisuus, mutta nykyään yli puolet Eurooppaan tuotavasta palmuöljystä menee biopolttoaineisiin.

Suomalainen öljy-yhtiö Neste, joka tuottaa käytännössä kaiken Suomessa myytävän uusiutuvan dieselin, käyttää Hardaya-yhtiön palmutuotteita tuotantoketjussaan.

Nesteen tiedoista selviää, että Neste hankki palmuöljyn rasvahappotislettä (PFAD) Itä-Jaavalla sijaitsevalta Karya Indah Alam Sejahtera-yhtiön jalostamolta vuonna 2018. Jalostamo, joka on yksi 57:stä palmun sivutuotteita Nesteelle myyvästä laitoksesta, hankki raaka-aineensa puolestaan Hardaya-yhtiön plantaasilta Buolin hallintoalueelta.

Neste julkaisee vapaaehtoisesti palmutuotteiden tuotantoketjunsa läpinäkyvyyden edistämiseksi.

Miljoonien verohelpotukset

Samalla kun ympäristöongelmien ryvettämän palmuöljyn käyttöä on länsimaissa pyritty vähentämään, PFAD:n kaltaisten palmuöljyn sivuvirtojen käyttö on kuitenkin lisääntynyt räjähdysmäisesti.

PFAD:sta on lyhyessä ajassa tullut tärkein raaka-aine uusiutuvalle dieselille. PFAD on palmuöljyntuotannon sivutuote, jota käytetään esimerkiksi kynttilöiden, saippuan ja muiden kemianteollisuuden tuotteiden valmistuksessa.

Esimerkiksi Ruotsissa PFAD:n osuus uusiutuvassa dieselissä, joka on maan yleisin biopolttoaine, oli viime vuonna 46 prosenttia. Osuus oli 18 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin.

Syy PFAD:n houkuttelevuudelle löytyy biopolttoainepolitiikasta: palmuöljyn sivuvirrat on perinteisesti luokiteltu ”jätteiksi”. Jätteiden uudelleenkäyttöä pyritään ilmeisistä syistä tukemaan, joten jäteluokitus tuo raaka-aineen käytölle mittavat edut.

PFAD-pohjainen uusiutuva diesel on Suomessa esimerkiksi täysin vapaa hiilidioksidiverosta. Sveriges Natur laski, että vastaavan verohelpotuksen määrä oli Ruotsissa 295 miljoonaa euroa. Myös päästölaskennassa jätteen tuotannon päästöt voidaan jättää huomioimatta.

Suomi tuottaa lähes puolet koko maailman uusiutuvasta dieselistä, joten PFAD:n tarkat käyttömäärät Suomessa myytävässä uusiutuvassa dieselissä ovat liikesalaisuuksia.

Jäteluokituksen kyseenalaisin etu lienee kuitenkin se, että jätteiden alkuperää ei tarvitse jäljittää muiden raaka-aineiden tavoin. Jätteiden alkuperää eivät koske muiden raaka-aineiden lailla kestävyyskriteerit, joiden mukaan raaka-aine ei saa tulla biologisesti monimuotoisilta alueilta.

PFAD on toisin sanoen kuin veroalennettua palmuöljyä, jonka viljelyssä ei paperilla synny päästöjä, ja jota ei tarvitse sertifioida tavallisen palmuöljyn lailla.

EU päätti vuoden alussa julkaisemassaan säädöksessä luokitella palmuöljyn ympäristölle haitalliseksi, mutta palmuöljyn sivuvirtojen luokittelu on edelleen jäsenmaiden vastuulla.

Kontrollin puute ja palmuöljyn ympäristöongelmat ovat saanet monet maat poistamaan tuen palmuöljyn sivuvirroilta: Ranska, Iso-Britannia, Norja ja Ruotsi ovat jo kumonneet jäteluokituksen.

Suomi on viimeisiä maita, jossa palmutuotteiden käyttö yhä kannattaa. Jäteluokituksen takia Suomi päätyy tukemaan PFAD:n käyttöä biopolttoaineissa tietämättä sen alkuperästä välttämättä mitään.

Plantaasit lisäävät köyhyyttä

Toisin kuin Indonesian hallinto yleensä pyrkii esittämään, palmuöljyteollisuuden saapuminen Buolin kaltaisille köyhille syrjäseuduille ei todellisuudessa paranna paikallisten elinoloja – päinvastoin.

Huhtikuussa 2019 Queenslandin yliopiston julkaisema laaja tutkimus osoitti, että palmuöljyä tuottavat kylät Indonesiassa kehittyvät hitaammin kuin samankaltaiset kylät, joissa ei ole palmuöljyntuotantoa lainkaan.

Tutkijat panivat merkille, että etenkin syrjäisillä ja metsittyneillä alueilla, joilla paikalliset ovat olleet riippuvaisia sademetsän tuomista elinkeinoista, palmuplantaasien raivaaminen johti merkittävään laskuun sosiaalisessa, taloudellisessa ja ympäristön hyvinvoinnissa.

Buolissa Hardaya Inti Plantation -yhtiön plantaasin läpi laskevan Buoljoen reunat ovat heikentyneet merkittävästi palmurivistöjen aiheuttaman eroosion takia. Alueen tulvat ovat pahentuneet ja aiheuttaneet tuhoa viljelyksille.

– Paikalliset käyttävät Hardaya Plantationin alueiden läpi laskevia jokia lähteenä juomavedelle ja viljelymaidensa kastelemiseen. Paikalliset pelkäävät, että joet kuivuvat. Paikalliset virkamiehet ovat myös huolissaan siitä, että plantaasien laajeneminen tulee johtamaan yhä useammin luonnonkatastrofeihin, kuten tulviin ja maanvyörymiin, Jong kertoo.

Raivaukset jatkuvat

Biopolttoaineiden kysyntä sen sijaan ei osoita laskemisen merkkejä. Vuoden 2019 alussa Suomen hallitus sääti linjassa monien muiden länsimaiden kanssa lain biopolttoaineiden osuuden nostamisesta 30 prosenttiin tieliikenteessä.

Täten myös palmutuotteiden kysyntä jatkaa kasvuaan. Vuonna 2018 Hardaya Inti Plantation ilmoitti aikeestaan laajentaa lupa-aluettaan Buolissa 9 964 hehtaarin uudella raivauksella, ja lähetti raivauslupahakemuksen Indonesian ympäristöministeriöön.

Huolimatta siitä, että Murdaya tuomittiin lahjusrikkomuksista, Hardaya Inti Plantation sai lopulta pitää sille myönnetyt hakkuulupa-alueet.

Indonesian ympäristöministeri hyväksyi vastoin ympäristöjärjestöjen ja Buolin paikallishallinnon odotuksia Hardaya Inti Plantationin lupahakemuksen. Ministeriö perusteli päätöstään vuonna 2015 ja 2016 voimaantulleilla laeilla, jotka antoivat ministerille valtuudet muuttaa lupa-alueen luokituksen ”ei-metsäksi”.

Buolin väestö jatkaa kamppailuaan maakiistojen ratkaisemiseksi.