Italiasta on nopeasti tullut populistisen äärioikeiston tiennäyttäjä Euroopassa.
Kevään 2018 parlamenttivaaleissa jyrkän maahanmuuttovastainen Lega kasvoi maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Puheenjohtaja Matteo Salvini nousi sisäministeriksi ja johdatti puolueensa jo maan suurimmaksi kesän 2019 eurovaaleissa.
Nyt Salvini tahtoo rahastaa menestyksensä. Elokuun puolivälissä hän ilmoitti Legan vetäytyvän hallituksesta ja vaativan uusia vaaleja. Näin hänelle avautuisi tie Italian pääministeriksi.
– Italia on nykyisin asenteeltaan koko Euroopan muukalaisvastaisin maa, tutkija Saverio Ferrari äärioikeistoa seuraavasta tutkimusverkosto Observatorio Nuove Destrasta sanoo.
Äärioikeiston nousua ja olemusta puitiin hiljattain Euroopan Vasemmistopuolueen seminaarissa Rooman liepeillä Fiuggissa.
Salaliitto ja syntipukit
Italia on Euroopan siirtolaiskriisissä ottanut vastaan suurimman maahantulijoiden virran Pohjois-Afrikasta.
Mielipidemittausten mukaan noin kaksi kolmasosaa italialaisista suhtautuu maahanmuuttoon kielteisesti ja uskoo, ettei tulijoiden sopeutuminen yhteiskuntaan voi onnistua.
Tämä on ollut kasvualusta kovalle oikeistolle, johon kuuluvat ex-pääministeri Silvio Berlusconin johtama Forza Italia sekä uusfasistinen Forza Nuova.
– Tärkeimmäksi on kuitenkin tullut Lega. Se on onnistunut imemään kannatusta koko laitaoikeistosta, myös pienistä ääriryhmistä, Ferrari kertoo.
Laitaoikeiston puolueille Vladimir Putinin Venäjä on jonkinlainen kiintopiste.
Vuonna 1991 perustettu puolue ajoi alun perin Pohjois-Italian itsenäisyyttä. Salvinin noustua puheenjohtajaksi vuonna 2013 puolue on omaksunut kaikki äärioikeiston teemat, joista keskeinen on jyrkkä maahanmuuttajavastaisuus.
Ferrari huomauttaa, että Italia on vain esimerkki. Laitaoikeiston tarinat ovat samoja koko Euroopassa.
– Perusidea on, että köyhää valkoista miestä pitää puolustaa maahanmuuttoa vastaan. Heille keskeistä on myös vimmattu pakkomielle kansalliseen identiteettiin.
Tätä vahvistetaan hämärillä salaliittouskomuksilla, joista suosiota on kerännyt erityisesti niin sanottu väestönvaihto. Kyseessä on ajatushäkkyrä, jonka mukaan yhteiskunnan eliitti haluaa monikulttuurisen yhteiskunnan kautta syrjäyttää Euroopan maiden alkuperäisväestön.
– Oleellista salaliitossa on myös naruja vetelevä korkea taho. Syntipukiksi on kelvannut erityisesti (unkarilaisamerikkalainen suursijoittaja) George Soros.
Ferrari huomauttaa, että äärioikeisto ei silti kyseenalaista kapitalismia tai markkinoiden valtaa, vain monietnisen yhteiskunnan, jota se uskoo talouseliitin salaa ajavan.
Kuri ja tyytymättömyys
Toinen äärioikeistoa seuraava italialaistutkija Giuseppe Cugnata Espaces Marx – ajatuspajasta käyttää kotimaansa ohella esimerkkinä Ranskaa ja Itävaltaa.
Hänen mukaansa oikeistopopulistien tukijat ovat muiden puolueiden kannattajia useammin työläisiä, työttömiä tai pienyrittäjiä.
– Se, että äänestäjissä on paljon työläisiä, ei kuitenkaan tarkoita, että ne ovat työväenpuolueita tai ne ajaisivat työväen asioita, Cugnata korostaa.
Ryhmät ajavat usein lisää markkinavapauksia talous- ja sosiaalipolitiikkaan. Ne kannattavat esimerkiksi tuntuvia rajuja veronalennuksia.
Cugnata huomauttaa, etteivät talouspolitiikka tai sosiaaliturva muutenkaan puhuttele erityisen paljon äärioikean äänestäjiä, vaikka omien palkkojen polkemista pelätäänkin.
Tärkeimpiä ovat kansalliseen identiteettiin, kuriin ja järjestykseen liittyvät asiat. Lisäksi polttoaineena toimii yleinen tyytymättömyys poliitikkoihin.
– Siksi vasemmiston pitääkin puhutella laajasti ottaen vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä mieluummin kuin yrittää vedota äärioikeiston lukkiutuneisiin äänestäjiin, Cugnata sanoo.
Venäjän rinnalla ja sitä vastaan
Laitaoikeiston puolueita istuu nykyisin hallitusvallassa Italiassa, Bulgariassa, Puolassa, Unkarissa, Virossa ja Latviassa. Italiaa lukuun ottamatta kaikki ovat entisiä sosialistimaita.
Myös Itävallassa äärioikeistolainen Vapauspuolue FPÖ oli hallituksessa.
Koalitio kaatui kuitenkin niin sanottuun Ibiza-videoon. Siinä FPÖ:n juopunut ykkösmies Heinz-Christian Strache oli valmis ottamaan vastaan tukea puolueelleen venäläisen suurliikemiehen veljentyttäreksi esittäytyneeltä naiselta.
Myös Italian Lega joutui heinäkuussa keskelle Venäjään liittyvää skandaalia. Amerikkalainen Buzzfeed-nettijulkaisu paljasti salakuuntelunauhan, jossa puoluejohtaja Matteo Salvinin avustaja Gianluca Savoini oli neuvotellut Moskovassa jopa kymmenien miljoonien eurojen avustuksesta Legalle.
Äärioikeiston tutkija Saverio Ferrari sanookin, että laitaoikeiston puolueille Vladimir Putinin Venäjä on jonkinlainen kiintopiste.
– Se tarkoittaa paluuta perinteisiin arvoihin, perhettä ja uskontoa, Ferrari sanoo.
Hän muistuttaa puolueilla olevan myös mahtavia Atlantin takaisia kummisetiä. Yhdysvaltojen uusoikeiston pääideologeihin lukeutuva presidentti Donald Trumpin ex-neuvonantaja Steve Bannon on riemuinnut Italian muuttavan koko maailman politiikkaa.
Intressit, ei aate
Samaan aikaan monilla ex-sosialistimaiden äärioikeistolaisilla puolueilla Venäjä kuuluu ykkösvihollisiin. Näin on erityisesti Puolassa, Latviassa ja Virossa.
Moldovalainen vasemmistopoliitikko, entinen kansanedustaja Inna Shupac sanookin, ettei etenkään entisissä Neuvostoliiton maissa poliittinen logiikka kulje samoja polkuja, joihin Länsi-Euroopassa on totuttu.
Se, että äänestäjissä on paljon työläisiä, ei kuitenkaan tarkoita, että ne ovat työväenpuolueita tai ne ajaisivat työväen asioita.
– Historia ja puolueita erottavat tekijät ovat toisenlaisia. Jakolinjoja ovat geopolitiikka ja suhde Venäjään, Euroopan Vasemmistopuolueen seminaarissa puhunut Shupac sanoo.
Shupac katsoo, etteivät Venäjää sinällään kiinnosta laitaoikeiston arvot, vaikka tällaisiakin puheita on kuultu. Kanssakäymisen pohja ei ole ensisijaisesti aatteellinen vaan intresseihin perustuva.
Yksinkertainen syy on sekin, etteivät muut puolueet suostu yhteistyöhön Venäjän kanssa.
– Venäjälle ei ole niin väliä, mitä ideologiaa puolueet edustavat. Yhteistyötahot vaihtelevat. Maa tarvitsee kumppaneita, jotka käyttäisivät EU:ssa veto-oikeutta pakotteisiin tai jotka eivät joka kerta ensiksi mainitse Ukrainaa ja Krimiä.
Aiemmin Venäjän valtapuolueen Yhtenäisen Venäjän yhteistyön suunta oli Euroopan Kansanpuolue EPP, johon Suomesta kuuluvat kokoomus ja kristillisdemokraatit.
Suomessa Yhtenäisellä Venäjällä oli puoluekontakteja kokoomuksen ja keskustan kanssa.
Kun Ukrainan kriisi alkoi keväällä 2014, vanhat kaverit jäivät.