IPS/Mathieu Vaas

Tuntikausien vedenhaku ylläpitää köyhyyskierrettä.

Kenian puolikuivilla alueilla elävien paimentolaisten ja aivan erityisesti paimentolaisnaisten arki on jo muuttunut ilmastokriisin vuoksi.

Paimentolaisaktivisti Agnes Leina kertoo, että ennen häneltä meni puoli tuntia 20 vesilitran hakemiseen joelta. Sitten joki alkoi vetäytyä ja vedenhakuun alkoi huveta tunti tai kaksi, sillä vettä tultiin hakemaan laajalta alueelta ja hakijoita oli paljon.

Lopulta joki kuivahti kokonaan. Vettä saadakseen pitää taivaltaa toiselle joelle, jonne kävelee tunnin.

Kenian karjasektori tuottaa 12 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

– Sen seurauksena 14–16 -vuotiaat tytöt altistuvat vettä hakiessaan villieläinten hyökkäyksille ja seksuaaliselle väkivallalle. Heille ei jää aikaa tehdä kotitehtäviään ja rangaistusten pelossa he alkavat jäädä pois koulusta, Agnes Leina kertoo.

Avioon vesijohdon vuoksi

Kun vedenhakumatkat ovat pidentyneet, kaikille naisille jää vähemmän aikaa tuottavampaan toimintaan. Köyhyyden kierre ei pääse katkeamaan, kun perusasioiden järjestäminen vie köyhältä kaiken liikenevän energian.

ILMOITUS

Näiden realiteettien lannistamina jotkut paimentolaistytöt menevät naimisiin kaupunkilaisen miehen kanssa, lähinnä siksi, että tämän asunnossa on vesijohto.

Ilmastokriisi myös lisää painetta lapsiavioliittoihin. Paimentolaisyhteisöissä karja on statussymboli, ja karjaa kuivuuden takia menettänyt isä saattaa tarjota nuorta tytärtään avioon, sillä sulhasen perhe maksaa myötäjäiset karjana.

Helminauhoista lisätuloja

– Naiset hakevat veden ja keräävät polttopuut. Naiset valmistavat ruuan. Naiset hoitavat omien lastensa lisäksi eläintensä jälkikasvun, Agnes Leina sanoo.

Ilman paimentolaisnaisten työpanosta heidän yhteisönsä romahtaisivat, mutta naiset eivät silti saa tasavertaisina osallistua päätöksentekoon eikä heillä ole riittäviä maaoikeuksia. Siksi Leina perusti vuonna 2011 järjestön Il’Laramatak Community Concerns naisia puolustamaan.

Leinan järjestö on luonut koulutusohjelmia, joilla opastetaan naisia tekemään ja myymään helminauhoja, mattoja ja maitotuotteita. Niistä saatavat tulot täyttävät ilmastokriisin aikaansaamaa lovea ansioihin, jotka karjasta saadaan.

Kenian talous kärsii

Kenian paimentolaiset vastaavat 90 prosentista Itä-Afrikassa tuotetusta lihasta. Maailmanpankin mukaan Kenian karjasektori tuottaa 12 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Sen tähden muuttuvalla ilmastolla voi olla vakavia seurauksia paimentolaisnaisten lisäksi Kenian koko taloudelle.

Agnes Leina järjestöineen toivookin, että myös Kenian hallitus ja sen kansainväliset kumppanit kiinnittäisivät huomiota paimentolaisnaisten ahdinkoon.

Englanninkielinen versio