Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ovat tavanneet jo kolme kertaa Trumpin presidenttikaudella. Tapaamiset ovat olleet spektaakkeleja, eivät ne ole juuri vaikuttaneet Pohjois-Korean ydinaseriisuntaan.
Ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen arvioi keväällä ilmestyneessä Kimlandia-kirjassaan pommin olevan Kim Jong-unin paras henkivakuutus, joten Pohjois-Koreaa on vaikea taivutella aseriisuntaan.
Sotauhoa on kuultu Pohjois-Koreassa – Korean demokraattisessa tasavallassa – vuosikaupalla. Mäkeläinen itsekin on ollut Pjongjangissa todistamassa välinpitämättömyyttä, jolla kansalaiset suhtautuvat kirkuviin otsikoihin ydinsodan puhkeamisvaarasta.
Mäkeläinen on kirjoittanut, miltä Pohjois-Koreassa näyttää ja miten se on muuttumassa Kim Jong-unin kaudella. Kimlandia-teos raottaa ikkunaa pohjoiskorealaisten arkeen.
Kirja kuvaa korttelitasolle ulottuvaa kansalaisten valvontaa, kansalaisten rinnakkaiseloa puolueen kanssa ja selviytymistä lahjuksilla virkamiehistä sekä asumista, liikennettä ja monia muita arkisia juttuja.
Markkinatalous näyttää olevan vakiintumassa, ja ulkomainen viihde leviää viranomaisten valvonnasta ja estoyrityksistä huolimatta. Internet, digitekniikka ja kännykät ovat käytössä, vaikka uutta teknologiaa ja vapaata tiedonkulkua rajoitetaan.
Pohjois-Korea on autoritaarinen maa, jossa vaalitaan vahvaa hallitsijaperheen kulttia. Johtajien kuvat kolmessa polvessa hallitsevat propagandaa: Kim Il Sung, Kim Jong Il ja nykyinen johtaja Kim Jong Un, nimet pohjoiskorealaisittain kirjoitettuna.
Pohjois-Korean motto: Meillä ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta.
Neljä kertaa livenä Kim Jon-unin nähneen Mäkeläisen mukaan johtajakultti muistuttaa uskonnollista lahkolaisuutta. Kansalaisen vakavin rikos olisi kyseenalaistaa johtajien valta tai arvovalta tai oman maansa paremmuus.
Pohjois-Korean motto ja maan tunnetuimman yhtyeen Moranbongin suosituimman kappaleen nimi kuvaavat valtion levittämän propagandan henkeä: meillä ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta.
Juche-ideologian opiskelu pakollista
Pohjoiskorealainen propaganda lietsoo rodullista ylemmyydentunnetta ja rasistista suhtautumista. Lapset opetetaan jo päiväkodeista lähtien vihaamaan etenkin amerikkalaisia. Propagandistisessa populaarikulttuurissa amerikkalaiset ovat raakalaisia.
Maan kansallinen ideologia, juche, tarkoittaa yksinkertaistettuna kansallismielisyyttä, riippumattomuutta ja omavaraisuutta.
Juche, toiselta nimeltään perustajansa Kim Il-sungin mukaan kimilssungismi, on pakollinen oppiaine. Aate läpäisee lahkolaisuuden tapaan kansalaisten arkielämän. Mäkeläisen mukaan maan yksi kohtalonkysymys onkin, miten suuri osa kansasta uskoo juche-aatteeseen.
Nuoremmat sukupolvet ovat kiinnostuneita enemmän elintason noususta kuin aatteesta tai maansa ”korkeimmasta johtajasta”, kuten vielä pari vuotta sitten marsalkaksi kutsuttua Kim Jong-unia puhutellaan.
Tilastot valtionsalaisuuksia
Pohjoiskorealaiset on ehdollistettu tinkimättömään kuriin ja järjestykseen. Tästä saavat myös ulkomaiset toimittajat osansa. Jokaisen toimittajan mukana kulkee päällystakkina virkamies tarkkailemassa ja ohjailemassa.
Ylen toimittajana Pohjois-Koreassa vieraillut Mäkeläinen kuvailee ansiokkaasti toimittajien valvontaa ja samalla avaa poliisivaltion toimintaa. Yksittäiset toimittajat ja dokumentintekijät ovat tervetulleita paksun setelinipun kanssa.
Paikkansapitävät tilastot ovat valtionsalaisuuksia, joten elintasosta, palkoista ja kokonaisansioista on vähän tietoa. Palkkataso on kuitenkin surkea.
Eräiden suppeiden kyselyjen mukaan on arvoitu, että lähes 70 prosenttia perheistä hankkii tulonsa hallinnon ulkopuolisilla markkinoilla. Markkinataloutta yritetään suitsia, mutta lahjomalla virkamiehiä ja ostamalla itsensä vapaaksi työvelvoitteesta yhä useampi hakeutuu maan ideologian kanssa ristiriidassa olevan markkinatalouden piiriin.
Naisilla ei ole työvelvollisuutta, ja tästä syystä he pyörittävät aktiivisesti pienmarkkinoita. Muutoin naisten asema ei ole kovin vahva. Pohjois-Korean raja-alueilla käydään ihmiskauppaa: naisia myydään Kiinaan yksinäisille miehille.
Mika Mäkeläinen: Kimlandia – Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa. Atena (2019), 332 s.