All Over Press/EPA/Morwan Ali

Siviilienemmistöinen uusi hallitus herättää riemua, mutta monet sudanilaiset suhtautuvat yhä vallanjakoon epäilevästi.

Kymmenet tuhannet sudanilaiset lähtivät viikonloppuna jälleen maan pääkaupungin Khartumin kaduille – mutta tällä kertaa eivät osoittamaan mieltään sotilaita vastaan vaan juhlimaan maan siirtymistä kohti siviilivaltaa.

Niilin rannalla sijaitsevassa kongressikeskuksessa sotilasjuntan ja oppositioliittouman edustajat allekirjoittivat lauantaina sopimukset maan vallanjaosta ja uudesta väliaikaisesta perustuslaista.

Afrikan unionin johdolla käydyissä sovintoneuvotteluissa sotilaita edusti juntan kakkosmies, maan pelättyjen erikoisjoukkojen komentaja Mohamed Hamdan Hemeti. Oppositioliikkeen puolesta vallanjakosopimuksen allekirjoitti Ahmed al-Rabia, opettajien järjestön edustaja, joka vielä jokin aika sitten ajoi öisin taksia elättääkseen perheensä.

On vaikea saada sotilasjohtajat vastuuseen mielenosoittajien surmaamisesta ja Darfurin sodasta.

Sopimusten mukaan Sudan saa tällä viikolla uuden siviilihallituksen, jonka ministerit ovat puolustus- ja sisäministeriä lukuun ottamatta opposition nimeämiä. Pääministeriksi on nousemassa YK:n Afrikan talouskomission entinen johtaja Abdalla Hamdok.

Oppositioliike Vapauden ja muutoksen voimat nimeää myös kaksi kolmasosaa uuden väliaikaisen parlamentin edustajista.

ILMOITUS

Hallituksen ja parlamentin työtä valvoo erillinen presidenttineuvosto, jonka jäseninä on kuusi siviiliä ja viisi sotilasta. Sotilasjuntan johtaja Abdel Fattah Burhan nimitettiin keskiviikkona presidenttineuvoston johtoon 21 kuukauden ajaksi, minkä jälkeen neuvoston johdossa jatkaa siviilien edustaja.

Vapaita vaaleja kaavaillaan pidettäväksi vuonna 2023.

Monet sudanilaiset suhtautuvat vallanjakoon yhä skeptisesti. Maan vaikutusvaltainen kommunistipuolue jättäytyi pois sopimuksesta, kun kävi ilmi, että satojen mielenosoittajien surmaamiseen syyllistyneet sotilaat aikovat vielä jatkaa presidenttineuvoston johdossa. Kommunistipuolue aikoo kuitenkin osallistua uuden parlamentin työhön.

Sudanin lukuisat aseelliset vastarintaliikkeet jäivät myös vallanjakosopimuksen ulkopuolelle. Darfurin maakunnassa toimivan Sudanin vapautusliikkeen johtaja Abdul Wahid al-Nur totesi pääkaupungin poliitikkojen kaapanneen vallankumouksen kaduilla mieltä osoittaneilta nuorilta.

Sudanin naisjärjestöt puolestaan kritisoivat vallanjakoa, jossa hallitukseen ja presidenttineuvostoon nimettiin vain joitain yksittäisiä naisia, vaikka naiset olivat kuukausien ajan keskeisesti mukana mielenosoituksissa sotilasvaltaa vastaan.

Sudanin mielenosoitukset käynnistyivät viime vuoden joulukuussa Atbarassa maan pohjoisosassa, kun leipä loppui kaupungin torilla. Sitä ennen leivän hinta oli kolminkertaistunut. Mellakat leivän hinnannousua ja polttoainepulaa vastaan levisivät pian eri puolille maata.

Vuodenvaihteessa hallitusta vastustavat ryhmät muodostivat yhteisen protestiliikkeen. Vapauden ja muutoksen voimiksi nimetty koalitio kokosi yhteen lähes kaikki oppositioliikkeet kommunistipuolueesta ja aseellisista vastarintaliikkeistä uskonnollisiin puolueisiin sekä lääkärien, opettajien ja muiden ammattikuntien järjestöihin.

Liikkeen vaatimuksena oli, että maata 30 vuotta hallinnut presidentti Omar al-Bashir luopuu vallasta.

Huhtikuussa sotilaat kaappasivat vallan. Protestit kuitenkin jatkuivat, kunnes kesäkuun alussa erikoisjoukot hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun surmaten toistasataa ihmistä.

Kesäkuun lopussa järjestettyjen uusien suurmielenosoitusten ja koko maan pysäyttäneen yleislakon jälkeen sotilaat suostuivat lopulta jatkamaan neuvotteluja siirtymisestä siviilivaltaan.

Sudanin uuden hallituksen suurimpana haasteena on saada maan talous kuntoon. Kun Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011, Sudan menetti samalla kolme neljäsosaa öljyvaroistaan. Nyt 40 prosenttia vientituloista tulee erikoisjoukkojen komentajan Darfurista valtaamista kultakaivoksista. Valtion budjetista 76 prosenttia on mennyt turvallisuusjoukoille.

Siviilihallituksen täytyy myös sopia rauhasta aseellisten vastarintaliikkeiden kanssa. Sitäkin vaikeampaa on saada Sudanin sotilasjohtajat ja erikoisjoukot oikeuteen mielenosoittajien surmaamisesta ja Darfurin sodasta, jossa on kuollut satoja tuhansia ihmisiä.