Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Toisen maailmansodan jälkeinen aika, ”kapitalismin kultaiset vuosikymmenet”, merkitsi hyvinvointivaltion rakentamista ja tasa-arvon ja sosiaalisen turvallisuuden etenemistä. 1980-luvulla uusliberalismi voimistui ja eriarvoisuus kääntyi kasvuun. Kataisen hallituksen ohjelma vuonna 2011 oli poikkeus. Sen perusturva- ja verotusratkaisut tasoittivat tuloeroja. Mutta sitten meno jatkui entiseen malliin. Merkitseekö Rinteen hallituksen ohjelma suurta ja pysyvää muutosta tasa-arvon ja sosiaalisen turvallisuuden suuntaan? Elämmekö uuden historiallisen aikakauden alkua?

Rinteen hallituksen ohjelma ”osallistava ja osaava Suomi” on rohkaiseva. Se on vaikuttava irtiotto leikkauspolitiikasta tasa-arvon ja mahdollistamisen etenemiseksi. Ohjelman lukeminen synnytti pitkästä aikaa näköalan paremmasta tulevaisuudesta.

Laajaa arvostusta nauttiva toimittaja Unto Hämäläinen arvioi hallitusohjelmaa otsikolla ”Käännös vasempaan päin” (Helsingin Sanomat 28.7.). Hän jatkoi: ”Kysymys on … paluusta hyvinvointivaltion rakentamisen kultaisiin päiviin … tavoite on murtaa Suomessa pitkään vallinnut porvarillinen hegemonia.”

Ohjelmassa on isojakin ongelmia. Lupaus korvata Hornet-kaluston suorituskyky täysimääräisesti on kamala ratkaisu. Se että ”budjettitalouden lukuja tarkastellaan hävittäjähankinnoista puhdistettuna” on lievästi sanoen outo. Uhkaus myydä valtion omaisuutta noin kolmella miljardilla eurolla on yhä useamman asiantuntijan mielestä typerää nollakorkojen maailmassa. Muitakin ongelmia löytyy. Esimerkiksi se, ettei puututa hyvätuloisten mahdollisuuteen maksaa tuloistaan melko alhaista tasaveroa kierrättämällä työstä saadut korvaukset yhtiön kautta. Eikä ihmiskunnan kannalta lupaa hyvää se, että hallitus aikoo puolittaa turpeen energiakäytön vasta vuoteen 2030 mennessä.

Suurin ja suunnanmuutosta uhkaava ongelma ovat kuitenkin hallitusohjelmaan rakennetut giljotiinit, jotka uhkaavat paluulla leikkauspolitiikkaan, ellei ohjelmaan kirjattu työllisyysasteen nosto toteudu ja valtiontalous ole tasapainossa vuonna 2023. Hallitusohjelmassa on kirjattu tarkasti, miten työllisyysastetta ja valtiontalouden tasapainoa mitataan ja millä ehdoin voidaan ”poikkeuksellisissa suhdanneoloissa” käyttää ”kehyksen estämättä” enintään miljardi euroa.

Edessä ovat totiset paikat. Unto Hämäläisen arvion mukaan ”vasemmisto ja vihreät pysyvät varmaan suunnanmuutoksen takana. Avainasemassa tiukan paikan tullen on varmaankin keskusta.” Nyt on vaikuttamisen aika, jotta käänne toteutuisi eikä palattaisi leikkauspolitiikan tielle. Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkija Lauri Holappa kirjoitti hallitusohjelmaa käsitelleessä kolumnissaan, että ”tulevaisuus määrittyy ennen kaikkea sen kautta, millaiset tulkinnat ja näkemykset hallitsevat julkista keskustelua tulevina vuosina”. Juuri niin. Siinä meillä kaikilla suunnanmuutosta kaipaavilla on tehtävää.

Jouko Kajanoja

Helsinki