Tavoitteessa määritellä sakaali riistaeläimeksi ei ole kyse luonnon moninaisuuden suojelusta. Innostus kasvattaa metsästysoikeuksia samaan aikaan kun lajit pyrkivät sopeutumaan ihmisten tekojen seurauksiin on väärin. Sakaali ei ole aiheuttanut muuallakaan Euroopassa suuria muutoksia, joten se tuskin aiheuttaisi niitä täälläkään.
Kultasakaali on omin avuin tänne tuleva tulokaslaji, jollaisena se tulisi nähdä eikä ihmisen myötävaikutuksella levinneenä vieraslajina. Se, että laji on siirtynyt pohjoiseen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, ei ole riittävä syy metsästää kultasakaalia vieraslajina. Kun luonto kärsii ihmisten toimista, tulisi meidän parhaamme mukaan tukea muutosta, joka tapahtuu luonnon omilla ehdoilla. Uusi tulokaslaji ei aina pysty meille vakiintumaan, eikä ole selvää, seuraako lajin leviämisestä haittaa Suomessa.
Vastaavaa huolta luonnon monimuotoisuudesta ei ole samoilla metsästysintoisilla tahoilla, kun kyse on niiden lintujen kannoista, joita sakaaleilta olisi tarkoitus suojella. Missä on vastaava huoli luonnon moninaisuuden suojelusta kun on kyse metsänhakkuista lintujen pesinnän aikana? Suomessa saa metsästää useaa uhanalaista tai vaarantuneeksi luokiteltua lintua.
Luonnon moninaisuuden suojelun tulisi olla johdonmukaista ja kokonaisvaltaista. Valtaisa määrä lajeja on uhattuna, nyt jos koskaan tulisi harkita entistä tarkemmin sitä millaiset seuraukset on ylimitoitetulla metsästyksellä. Kun luonnonsuojeleminen on hidasta ja luonnon kohtaamat muutokset nopeita, tulisi suojelun olla lainsäädännön lähtökohtana, jotta peruuttamattomia virheitä ei tapahdu.