Lehtikuva/Jussi Nukari

Yhteiskunnan maallistumista tarkastellaan usein vain kirkosta eroamisen tai kirkon sisäisten linjariitojen kautta. Kirkosta eronneiden, uskonnottomien ja ei-uskonnollisten näkökulma on harvemmin esillä.

Mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomia on Suomessa yli 1,6 miljoonaa, yli 27,4 prosenttia. Toki heistä osa voi olla jotenkin uskonnollisia. Olennaisempaa on, että evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä monet ovat ei-uskonnollisia, uskonnottomia, ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja tai uskonnollisesti välinpitämättömiä.

Tältä osin viime aikoina on julkaistu mielenkiintoisia kyselytuloksia.

Nuorisobarometrin (2018, s. 93) kyselyn mukaan ei-uskonnolliseksi luonnehti itseään 57 prosenttia ja uskonnolliseksi 27 prosenttia. Niiden väliin itsensä asemoi 21 prosenttia. Vahvemmin ei-uskonnollisia oli 33 prosenttia ja vahvasti uskonnollisia 9 prosenttia. Kahdeksassa vuodessa kaikkien ei-uskonnollisten osuus on kasvanut noin 20 prosenttiyksikköä.

Kansainvälisen Pewreserach-tutkimuskeskuksen mukaan (2018) 13 prosenttia aikuisista on vahvasti uskonnollisia (“highly religious”) ja 10 prosenttia sanoo uskonnon olevan hyvin tärkeää elämässään. Suomen uskonnollisuuden aste on 25. sijalla 34 maasta Euroopassa.

Kansainvälisessä ISSP-kyselyn (International Social Survey Programme, 2018) mukaan 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä naisista 29 prosenttia ja miehistä 22 prosenttia ilmoitti luopuneensa jumalauskosta. Samalla sekä miehistä että naisista 8 prosenttia sanoi alkaneensa uskoa Jumalaan.

ILMOITUS

Suomalaisen tutkimuksen mukaan uskonnollisuuden merkitys identiteetille jakaantuu seuraavasti: erittäin tärkeä 12 prosenttia, jokseenkin tärkeä 21 prosenttia, ei kovin tärkeä 31 prosenttia ja ei lainkaan tärkeä 34 prosenttia. (Suomalaiset identiteeteiltään yllättävän samanlaisia, s. 11 ja 21. e2 2018. http://e2.fi/article/104.)

Suomen kulttuurirahasto ja e2 Tutkimus kysyivät myös, mikä on suomalaisille ”pyhää” (e2.fi/publication/68).

Pyhiksi asioiksi yli kaksi kolmasosaa valitsi rakkauden ja läheiset ihmissuhteet. Yli 50 prosentin kannatuksen saivat rauha, koti, turvallisuus ja ihmisarvo. Luontoa piti pyhänä 48 prosenttia. Sen sijaan vain 15 prosenttia piti pyhänä uskontoa ja kirkkoa. Henkisyys ilman uskontoa on nousussa.

Myös kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica -kyselyn (2015) mukaan kristinuskon opettamaan Jumalaan uskoo vain kolmannes sekä Jeesuksen sovitustyöhön ja kuolleista nousemiseen vajaa neljännes kaikista suomalaisista, nuorista vielä vähemmän.

Kirkollisvaalien äänestysprosentti oli 14,4 prosenttia (alle 18-vuotiasta 8,4 %). Se tarkoittaa, että 10 prosenttia kaikista äänestysikäisistä suomalaisista äänesti.

Kyseessä ei ole yhtenäinen vaikuttajaryhmä, sillä kirkollisvaaleissa äänestäneet ja tehtäviin valitut ovat monista asioista hyvin eri mieltä.

Valtiollisella tasolla tämä maallistumiskehitys on jäänyt huomaamatta, sillä kirkon julkisoikeudelliseen erityisasemaan verotusoikeuksineen ei ole juurikaan kajottu.

Valtiovalta jatkaa kirkon jäseniksi liitettyjen lasten ja nuorten uskonnollista holhoamista kieltämällä elämänkatsomustiedon valinnan katsomusaineeksi peruskoulussa ja lukiossa. Monissa kouluissa lukuvuoden ohjelmassa on jumalanpalveluksia ja aamuhartauksia, vaikka opetussuunnitelman mukaan toiminnan pitäisi olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta.

Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri.


Hyvä lukija!

Kiitos, että luit jutun. Tämä juttu on kirjoitettu kotiin tilattavaan lehteemme.

Jokainen tilaus vahvistaa toimituksemme resursseja kirjoittaa luotettavia uutisia ja juttuja verkkoon.

Tilaa nyt Kansan Uutiset. Edistät moniäänistä journalismia!

Tarjoushintaan kotiin kannettuna 30 €/3 kk + sähköinen digilehti 3 kuukaudeksi 4,90 €.