Kesäkuussa elettiin levottomia aikoja. Iran ampui ensin alas Yhdysvaltojen lennokin, minkä jälkeen Yhdysvalloissa valmisteltiin ohjusiskuja Iranin sotilaskohteisiin. Juuri ennen h-hetkeä presidentti Donald Trump kuitenkin perui iskut.
Seuraavana päivänä Teheranissa vallitsi huolestunut ja odottava tunnelma. Konservatiivisen lehdistön pääkirjoituksissa mässäiltiin maalaamalla kuvia Yhdysvalloista provokaattorina ja Iranista uhrina. Paikan päällä tilannetta seurasi väitöskirjatutkija ja Iranista opaskirjan kirjoittanut Joonas Maristo.
– Harva iranilainen haluaa sotaa. Yhdysvaltojen peruutettua ohjusiskut ei Teheranin kaduilla näkynyt Yhdysvaltoja vastaan suunnattuja hurmoksellisia mielenosoituksia, Maristo sanoo.
Pakotteet ovat lisänneet työttömyyttä ja nostaneet elintarvikkeiden hintoja.
Maristo korostaa kuitenkin, että iranilaiset ovat poliittisista kannoistaan riippumatta herkkiä ulkovaltojen puuttumiselle maan sisäisiin asioihin. Heillä on myös naapurimaihin verrattuina poikkeuksellisen vahva kansallinen identiteetti.
Iranilaisten kriittinen suhtautuminen ulkovaltojen suhmurointiin johtuu Mariston mukaan muun muassa länsivaltojen vahvasta tuesta Irania johtaneelle šaahille ennen vuoden 1979 islamilaista vallankumousta.
Kansallista identiteettiä taas on vahvistanut se, etteivät maan rajat ole yhtä keinotekoiset kuin monen muun naapurimaan, joiden rajat heijastavat enemmän brittien ja ranskalaisten sopimuksia kuin ruohonjuuritason kokemuksia yhteenkuuluvuudesta.
”Maailman huonoin diili”
hapertui
Trump kutsui jo presidentinvaalikampanjan aikana Iranin ydinsopimusta ”maailman huonoimmaksi diiliksi”. Päästyään valtaan Trump veti Yhdysvallat irti sopimuksesta ja lisäsi talouspakotteita Irania vastaan. Iranissa taas pakotteisiin on Mariston mukaan reagoitu vaihtelevasti.
– Iranin konservatiiviset poliitikot korostavat usein, että maa on omavarainen. Taloustilanne on kuitenkin lisännyt työttömyyttä ja nostanut elintarvikkeiden hintoja. Siksi moni iranilainen kärsii pakotteista, Maristo sanoo.
Iran on myös aloittanut uraanin rikastamisen ydinsopimuksen kuivuttua kasaan, ja heinäkuussa maan hallitus ilmoitti, että se ylitti ydinsopimuksessa sovitun rikastetun uraanin maksimimäärän. Keskustelussa Iranin uraanin rikastamisesta Maristo peräänkuuluttaa kuitenkin suhteellisuutta.
Maristo muistuttaa, että ennen ydinsopimusta Iranilla oli kahdeksan tuhatta kilogrammaa kolmen prosentin vahvuista uraania. Sopimuksen myötä määrä väheni kolmeen sataan kilogrammaan ja nyt määrä lienee noin viiden sadan kilogramman hujakoilla. Se ei riitä ydinpommin rakentamiseen.
– Iranissa uraanin rikastamista ei pidetä samanlaisena mörkönä kuin länsimaissa. Se nähdään oikeutena. Kun Iranin hallitus tiedotti sopimusmäärän ylittämisestä, se noteerattiin maan lehdistössä, mutta sitä seuranneena päivänä se ei enää ollut etusivun uutinen, Maristo muistelee.
Sisäinen kamppailu
tulevaisuudesta
Yksikään taho ei syytä Irania ydinsopimuksen rikkomisesta. Sen sijaan Yhdysvalloissa koetaan, että Iran on rikkonut sopimuksen henkeä tukemalla aseellisia ryhmiä Libanonissa, Syyriassa, Irakissa ja Jemenissä. Mariston mukaan ryhmien tukeminen herättää närää myös monien iranilaisten parissa.
– Harva tietää, kuinka paljon valtion öljyrahaa Iran käyttää eri aseellisten ryhmien tukemiseen. Tämä lisää epäluottamusta hallintoa kohtaan, etenkin kun tiedetään, että Iranissa on paljon korruptiota.
Ydinsopimuksen kokoon kuivuminen ja jännitteet Iranin lähialueilla ovat ruokkineet maan sisäistä valtataistelua maltillisten ja konservatiivisten poliitikkojen välillä. Mariston mukaan jakolinjat konservatiiveihin ja maltillisiin eivät liity pelkästään ulkopolitiikkaan vaan myös talouteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi maltillinen presidentti Hassan Rouhani on toistuvasti vaatinut, että kaikki yhteisöt maksaisivat veroja, uskonnolliset yhteisöt mukaan luettuina.
– Rouhani on toistuvasti vaatinut talouteen lisää läpinäkyvyyttä, verotuksen erivapauksien kumoamista ja olemassa olevien verotuksen sääntöjen noudattamista.
Toivonpilkahdukset
harvassa
Kun Yhdysvallat lisäsi talouspakotteita Irania vastaan, moni Teheranissa totesi maiden välisen diplomatian kuolleeksi. Siksi Iranissa on Mariston mukaan mahdoton ajatus aloittaa julkisia neuvotteluja – riippumatta siitä, mitä esimerkiksi maltillinen ulkopoliittinen johto haluaisi.
Heinäkuussa ulkoministeri Mohammad Javad Zarif on kuitenkin käynyt Yhdysvalloissa, joten on mahdollista, että Zarif on käynyt alustavia keskusteluja Yhdysvaltojen johtavien poliitikkojen kanssa. Maristo kuitenkin korostaa, etteivät Iranin ulkopolitiikkaa määritä vain länsimaisessa lehdistössä usein esiintyvät Zarif tai Rouhani.
– Lännessä toimittajat siteeraavat usein presidentti Rouhania ja ulkoministeri Zarifia. Lisäksi kansainvälisen median otsikoihin yltävät myös maan vanhoilliset, kun he haukkuvat Israelia. Todellisuudessa keskustelu on paljon monipuolisempaa.
– Iranissa on paljon konservatiivisia mielipidevaikuttajia, joita länsimaiden media ei koskaan noteeraa. Lisäksi Iranin ulkopuolella, muun muassa Lontoossa ja Yhdysvalloissa, toimii merkittäviä persiankielisiä medioita – tv- ja radiokanavia sekä vain internetissä toimivia uutissivustoja, jotka osallistuvat aktiivisesti maan sisäiseen keskusteluun, sanoo Joonas Maristo.