Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Veli Pohjonen toivoo, että Suomeen perustettaisiin uusi maaluokka kierrätyspelloille.
”Kierrätyspellot kasvatettaisiin yhteiskuntien, niin asutusten kuin teollisuuden tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Pellot tuottaisivat vain energiaa, tyypillisesti tuhkalla lannoitettujen lyhytkiertopuiden haketta lämpö- ja sähkövoimaloihin”, Pohjonen toteaa Uuden Suomen Puheenvuorossaan..
Viljelijä saisi kiertotalouden viljelystään tuloa biomassan myynnistä sekä nykypäivän tukiaisista. Vastineeksi hän sitoutuisi säilyttämään kierrätyspellot uudessa maaluokassa vähintään määräajan, esimerkiksi 20 vuotta. Sinä aikana kierrätyspeltoja ei siirrettäisi ruoan tai rehun tuotantoon eikä viljeltäisi luonnonmetsäksi.
Kierrätyspelloilla voitaisiin käyttää sellaisia lietteitä ja esimerkiksi tuhkaa, joka sisältää esimerkiksi lääkejäämiä ja muita kemikaaleja tai raskasmetalleja koska niillä ei tuotettaisi ihmiselle ruokaa eikä karjalle rehua.
Kierrätyspellot viljeltäisiin Pohjosen mukaan nopeakasvuisilla lehtipuilla niin tiheinä, että ne eivät kasva marjoja ja sieniä poimittavaksi asti. Kierrätyspeltojen tuotannolla hoidettaisiin myös ravinnepäästöiltään ongelmalliset ‘valumilta pois ostettavat’ peltolohkot, jolloin nämäkin pellot pysyisivät maatilojen tuotannossa.
Kokeilu Kannuksessa
Kannuksen energiametsäkoeasema järjesti kierrätyspeltojen varhaisen kokeen jo 1982 Alkon peltomaalla Uudellamaalla, Pohjonen kirjoittaa. Alkoholin tislaamisesta jäänyt liete oli niin väkevää, että tehdas ei halunnut sitä enää vehnäpelloille levittää.
”Puolen hehtaarin koealue viljeltiin energiapajulle ja liete levitettiin. Kannuksen pajututkimuksen ydinryhmä tutki hyvin kasvavaa Alkon energiapajua 10 vuotta. Aika neljännesvuosisata sitten ei ollut vielä kypsä kiertotaloudelle. Alkon koe jäi varhaiseksi pilottikokeeksi. Kokeen opetukset ovat nyt tarpeen, kun huoli ravinteiden kierrätyksestä syvenee ja tarve kierrätyspelloille kasvaa.”
Talvivaaran jätevesillä väliaikainen ratkaisu
Pohjonen muistuttaa, että mitä puhtaampana vesi saadaan vesistöihin, sitä enemmän jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna. Tätä jätelietettä ei voida levittää ruoka- tai rehupelloille.
”Suuren kokoluokan ongelmista haastavin on Talvivaara. Kaivostoiminnan jäteveden käsittelyyn löytyi pari vuotta sitten väliaikainen ratkaisu. Ratkaisu on tuskin lopullinen.”
Pohjonen toteaa, että hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. ”Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.”
Vuonna 2008 mietintönsä jättänyt maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti ratkaisuksi, että osa ravinnepäästöjen suhteen ongelmallisimmista peltolohkoista “ostettaisiin” pois korkeaan ruoka- tai rehusatoon tähtäävästä viljelystä. Niille lohkoille tulisi laajaperäisempi, ravinteiden kierrätyksen ympäristötavoite.
”Huoli ympäristöstä, järvistä, joista ja Itämerestä lahtineen on 10 vuodessa syvennyt. Tarvitsemme 2020-luvulla ravinnevuodon ja bakteerien pysäyttämiseen uuden maaluokan, kierrätyspeltojen maaluokan”, Pohjonen kirjoittaa.