Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin (sd.) linjaukset ratahankkeiden edistämisestä ovat hämmentäneet. Hallitusneuvottelujen aikaan syntyi mielikuva kolmen suuren ratahankkeen reippaasta edistämisestä.
Kiireisimmät näkivät jo junien liikennöivän. Marin toppuutteli, ettei mikään Suomi-radan hankkeista valmistu neljän vuoden aikana. Kyse on rahasta, ei tahdosta (HS 20.7.)
Hankkeissa on kyse niin sanotusta Tampereen tunnin junasta, Turun suuntaan kulkevasta länsiradasta sekä Kouvolan tai Lahden kautta Kotkaan kulkevasta idän radasta.
Kyllönen arvioi ratahankkeiden kokonaisuuden olevan Rinteen hallituksessa aikaisempaa terveemmällä pohjalla.
Aivan kuten Marinkin, liikenneministerinä Kataisen hallituksessa toiminut kansanedustaja Merja Kyllönen (vas.) peräänkuuluttaa malttia raidekeskusteluun.
– Tarvitaan uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Eikä aleta itkeä, että ministeri ei ollutkaan joulupukki, sanoo Kyllönen.
– Kenenkään ei pidä sortua hötkyilyyn.
Tavoitteena 12 vuoden aikahyppy
Entisenä liikenneministerinä Kyllönen samastuu Marinin tuskaan. Ratahankkeet herättävät suuria odotuksia ja intohimoja, mutta isot hankkeet eivät käynnisty sormia napsauttamalla. Ei vaikka olisi rahaakin.
– Pitkäjänteinen suunnittelu on kaiken aa ja oo. Uusia kehittämishankkeita ei polkaista tyhjästä, hän painottaa.
Kyllönen kertoo puolitosissaan olevansa kateellinen Ruotsille, jossa on päästy 12-vuotissuunnitteluun rataliikenteessä. Sitä Kyllönen kaipaa Suomeenkin. Hallitusneuvottelujen hengen hän luonnehtii olleen pitkäjänteisessä sitoutumisessa.
– Pitkäjänteisyydestä luovuttaisiin, jos rahaa vain roiskaistaisiin yhteen kohteeseen. Silloin hallitus toimisi vanhalla kaavalla, ja luovuttaisiin myös pitkäjänteisestä päätöksenteosta.
Hän uskoo, että tulossa voisi paljon enemmän myös ulkopuolista rahoitusta, jos uskalletaan ottaa aikahyppy 12 vuotta eteenpäin.
Eduskuntapuolueet ratahankkeiden valmisteluun
Kyllönen painottaa parlamentaarisen valmistelun merkitystä. Hän odottaa Marinin käynnistävän yhteistyön eduskuntapuolueiden kanssa syksyllä. Yhteistyökuviossa sovitaan pitkäjänteisestä ratahankkeiden edistämisestä viime kädessä eduskunnassa.
Ratahankkeista päätettäessä on otettava huomioon muun muassa miten hanke palvelee ilmastokriisiin vastaamista ja edistää alueellista saavutettavuutta.
– Saavutettavuus kaikkiin maakuntiin on turvattava. On myös arvioitava, millä välineellä se tehdään parhaiten.
Itse tarkoitus ei ole rakentaa junayhteyksiä, lentokenttiä tai muuta liikenneinfraa. Kaikkia liikennemuotoja pitää hyödyntää kustannustehokkaasti.
Kyllönen arvioi ratahankkeiden kokonaisuuden olevan Rinteen hallituksessa aikaisempaa terveemmällä pohjalla. Ratahankkeiden toteutumista varten on suunniteltu perustettavaksi hankeyhtiöitä.
Hallituksen tahtotila on, ettei näistä yhtiöistä tule rahoitusautomaattia siten, että jokin ulkopuolinen tulee kuorimaan kermat joillakin rataosuuksilla.
EU-rahoituksen hakuun lisää tietotaitoa
Suomella on Kyllösen mukaan hyvät mahdollisuudet saada EU:n rahoitusta ratahankkeisiin.
– Nimenomaan ratahankkeisiin on Suomella parhaat mahdollisuudet saada EU-rahaa ilmastosyistä, mutta myös alueiden saavutettavuuden näkökulmasta.
– Tärkeää onkin, että edistetään suunnittelua. Täytyy olla hankesuunnitelma, jotta rahaa voidaan hakea, Kyllönen painottaa.
Suomessa on hyvällä tasolla tekninen osaaminen, laskenta ja insinööritaito. Kyllönen kaipaa humanisteja mukaan hankkeisiin.
– Meillä ei ole suomalaista liikennetarinaa, jolla voitaisiin myydä liikennehankkeita. Euroopassa tarvitaan aina tarina, hän naurahtaa.
Mikä tarina sitten voisi olla?
– Olisi kerrottava, mitä uutta yhteys tarjoaa. Se voi olla työmatkaliikkumista tai kauko- ja erämatkailua tai jotain muuta.
Kyllösen mukaan suomalaiset eivät osaa ottaa kaikkea irti EU-rahoituksesta. Hän kokoaisi osaamista yhteen esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriöstä ja valtiovarainministeriöstä.