Wikimedia Commons/SeppVei

Ritakosken, Kangaskosken ja Lahnasenkosken voimalaitokset puretaan ja vapautuvat kosket kunnostetaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa.

Venäjän ja Suomen rajan yli virtaavan Hiitolanjoen kolmeen voimalaitokseen on useiden vuosien ajan yritetty saada kalateitä alueen luonnonvaraisen järvilohikannan pelastamiseksi. Yritykset voidaan vihdoin lopettaa, sillä Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö on tehnyt sopimuksen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten lunastamisesta. Niiden välissä oleva Lahnasenkosken voimalaitos on jo säätiön omistuksessa.

Hiitolanjoen vapauttaminen auttaa äärimmäisen uhanalaista Laatokan järvilohta, jonka Suomen-puoleiset lisääntymisalueet jäivät voimalaitospatojen taakse lähes sata vuotta sitten.

”Vesiin rakennetut esteet ovat suurin syy vaelluskalojemme uhanalaisuuteen. Hiitolanjoki vapautuu vaellusesteistä kokonaan, kun kaikki kolme isoa patoa puretaan. Kyseessä on sekä kokoluokaltaan että merkitykseltään täysin ainutlaatuinen padonpurkuprojekti Suomessa”, toteaa WWF:n ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen.

Hiitolanjoesta purettavat voimalaitokset ovat niin pieniä, ettei niillä ole käytännön merkitystä Suomen energiantuotannolle.

WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo nostavansa hattua Hiitolanjoen vapautumista ajaneille paikallisaktiiveille.

”Olimme parikymmentä vuotta sitten rahoittamassa vedenalaisten rakenteiden purkamista rajavyöhykkeellä, ja nyt saamme olla mukana, kun joki vapautuu vaellusesteistä kokonaan”, Luukkonen iloitsee.

ILMOITUS

Pienten voimalaitosten purkamisella valtava hyöty uhanalaiselle virtavesiluonnolle

Hiitolanjoki, paikallisesti myös Kokkolanjoki, on 53 kilometriä pitkä joki, josta 9 kilometriä virtaa Suomen puolella Etelä-Karjalan Rautjärvellä ja loput 44 kilometriä Venäjällä Karjalan tasavallan Hiitolassa. Joki saa vetensä Simpelejärvestä ja Silamusjoen yläpuolisista järvistä ja laskee ne Laatokkaan. Joessa on 14 koskea ja se on Laatokan luonnonvaraisen lohen tärkein nousujoki.

Hiitolanjoesta purettavat voimalaitokset ovat niin pieniä, ettei niillä ole käytännön merkitystä Suomen energiantuotannolle. Samanlaisia tuotannoltaan alle yhden megawatin tehoisia laitoksia on 40 prosenttia Suomen aktiivisista vesivoimaloista, mutta ne tuottavat yhdessä vain 0,2 prosenttia koko maan vuosittaisesta sähköntuotannosta.

WWF:n tavoitteena on, että tulevaisuudessa turhat, käytöstä poistuneet ja energiantuotannolle merkityksettömät voimalat puretaan uhanalaisten vaelluskalakantojen palauttamiseksi.

”Hiitolanjoen vapauttaminen on merkittävä ensiaskel vesiympäristölle haitallisesta mutta energiantuotannon kannalta tarpeettomasta minivesivoimasta luopumisessa. Jos kaikki alle viiden megawatin tehoiset vesivoimalaitokset poistetaan, vesivoimapadoista vapautuu 18 kokonaista vesistöä eli tuhansia kilometrejä elinympäristöä uhanalaisille vaelluskaloille”, Vilhunen sanoo.

Koskien kunnostaminen aloitetaan heti tänä kesänä. Kokonaisuudessaan patojen purkamiseen ja koskien ennallistamiseen kuluu kuitenkin useampi vuosi. WWF ja Lassi Leppinen Säätiö ovat yhdessä ennallistamistyön merkittävin osarahoittaja julkisrahoituksen jälkeen.