Britannia on ajautunut vaaralliseen peliin Iranin kanssa. Tämä on lisännyt jälleen yhden tulitikun kokkoon, josta osapuolten kenties tahtomatta voi leimahtaa isompi roihu.
Viime perjantaina Iranin vallankumouskaartilaiset valtasivat Hormuzinsalmessa Britannian lipun alla kulkevan Stena Impero -säiliöaluksen ja pakotti sen iranilaiseen Bandar Abbasin satamaan
Omaan arvoonsa voi jättää selitykset, joiden mukaan tankkeri olisi törmännyt iranilaiseen kalastusalukseen. Iranin edustajat ovat melko suoraan myöntäneet, että kyseessä oli vastatoimi.
Yhdysvallat pakottaa eurooppalaisia yrityksiä noudattamaan sanktioitaan.
Vajaa kolme viikkoa sitten, 4. heinäkuuta, Britannian merijalkaväki valtasi Gibraltarin vesillä iranilaisen Grace 1 -tankkerin. Britannian mukaan iranilaistankkeri oli matkalla Syyriaan ja näin rikkomassa EU:n Syyrialle asettamia pakotteita.
Sekä Britannian toimen laillisuus että järkevyys on asetettu kyseenalaiseksi myös Britannian sisällä. Toisin kuin Yhdysvalloilla, ei EU-mailla ole ollut tapana pakottaa yhteisön ulkopuolisia noudattamaan EU:n asettamia sanktioita.
Arvostelijat epäilevätkin, että Britannian hallitus toimi Yhdysvaltain aggressiivisen Iran-politiikan käsikassarana. On myös epäilty, ettei hallitus riittävästi punninnut sitä, että se lähes väistämättä provosoi Iranin vastatoimiin.
Pakotteet taustalla
Laajempi kuvio taustalla on Yhdysvaltain irtautuminen vuoden 2015 Iranin ydinsopimuksesta, joka kaikkien muiden osapuolten mielestä on toiminut.
Donald Trumpin hallitus on asettanut Iranille uusia pakotteita, joilla se ilmoittaa taivuttelevansa Irania tehokkaampaan sopimukseen. Epäilijöiden mukaan ainakin osalla Trumpin hallinnosta on todellisena tavoitteena Iranin hallituksen vaihtaminen.
Euroopan unioni on hankalassa välikädessä, sillä se haluaisi pelastaa vuoden 2015 sopimuksen. EU ei yhteisönä kuulunut allekirjoittajiin, mutta EU-maat Britannia, Ranska ja Saksa kuuluivat.
Yhdysvaltain uudet pakotteet ovat merkittävästi kurjistaneet Irania. Iranin kannalta kysymys onkin siitä, että se on noudattanut sopimusta, mutta kärsii siitä huolimatta rangaistusta.
Vaikka EU-maat eivät ole mukana Yhdysvaltain pakotteissa, Yhdysvalloilla on tehokas peukaloruuvi. Se vaatii myös eurooppalaisia yrityksiä noudattamaan sanktioita sillä uhalla, etteivät pakotteiden rikkojat saa toimia Yhdysvaltain markkinoilla. Ei ole vaikea arvata, valitsevatko yhtiöt tiukan paikan tullen Iranin vai Yhdysvaltain markkinat.
Iranin uhkapeli
Iran on omalta osaltaan kiristänyt ruuvia ottamalla askelia kohti ydinsopimuksen rikkomista esimerkiksi nostamalla uraanin rikastusastetta. Se on myös ampunut alas miehittämättömän amerikkalaisen dronen.
Iran tai sen vaikutuspiirissä olevat – kuten Jemenin huthi-kapinalliset – ovat luultavasti miinoittaneet joidenkin tankkerien kylkiä, vaikka tapauksiin liittyykin epäselvyyksiä.
Iranin toiminnan taustalla on nähty se, että se haluaa pakottaa EU:n irtautumaan selvemmin Yhdysvaltain linjasta. EU on kehittänyt Instex-nimisen rahoitusmenettelyn Yhdysvaltain sanktioiden kiertämiseksi, mutta sitä pidetään vain laastarina haavalle. Viime kädessä Iranin markkinoilla olosta päättävät yhtiöt.
Iran on toistaiseksi tarkoin varonut menemästä liian pitkälle. Teknisesti ottaen se ei ole rikkonut ydinsopimusta, koska sillä on oikeus tähän mennessä tehtyihin toimiin, jos se katsoo jonkun muun osapuolen rikkoneen sopimusta. Ja kuten EU:n ulkopolitiikan johtaja Federica Mogherini äskettäin sanoi, Iranin toimet ovat nopeasti peruutettavissa.
Iran on myös välttänyt henkilövahinkoja. Esimerkiksi laivojen kyljissä olevat miinat oli asetettu vesirajan yläpuolelle, ei sen alapuolelle.
Mutta myös Iran pelaa uhkapeliä. Stena Imperon valtaus voi ajaa EU-maat ottamaan tiukemman linjan Irania kohtaan ja näin toimia päinvastaisesti Iranin oletettuja tavoitteita vastaan.
Arvaamaton Boris Johnson
Oman lisänsä räjähdysherkkään tilanteeseen tuo Britannian vallanvaihdos. Boris Johnson todennäköisesti voittaa uudesta puoluejohtajasta käytävän konservatiivien jäsenäänestyksen, jonka tulos julistetaan huomenna tiistaina.
Periaatteessa Johnsonista pitäisi tulla siinä tapauksessa myös uusi pääministeri. Ei tarvita kuitenkaan kuin pari puolueen linjalta lipeävää konservatiivia, eikä Johnson enää saakaan enemmistöä luottamusäänestyksessä, joka näillä näkymin pidetään torstaina.
Arvaamattomaan Johnsoniin verrattuna väistyvä Theresa May on valtiohenkilö.
Lähiaikojen näköala siis on, että joko Iran-kriisiä hoitaa Britannian puolelta klovnimainen Boris Johnson tai sitten Britannian johto on entistäkin pahemmassa sekasorrossa, oikeastaan ilman johtajaa.
Johnsonin odotetaan joka tapauksessa omaksuvan edeltäjäänsä tiukemman linjan Irania kohtaan. Hän on myös ylipäätään valmiimpi hännystelemään Trumpia.
Arvaamaton Iran ja Trump
Tankkerikiista on tilanteessa, jossa kummankin osapuolen on vaikea perääntyä. Vaikka ryhdyttäisiinkin neuvottelemaan sekä Stena Imperon että Grace 1:n vapauttamisesta, tulos pitäisi jotenkin naamioida muuksi kuin suoraksi vaihtokaupaksi.
Yhdysvallat on jo viikkoja yrittänyt houkutella itselleen kumppaneita ”operaatio Sentineliin” eli sota-alusten asettamiseen tankkerisaattueiden suojaksi. EU-maat ovat suhtautuneet ehdotukseen välttelevästi, myös Britannia.
Boris Johnson saattaa lähteä Trumpin hankkeeseen mukaan. Se voi tuoda tulitikun raapaisun taas hieman lähemmäksi.
Britannian ohella arvaamattomuutta on myös muissa osapuolissa.
Iranissa on jatkuva jännite maltillisemman ja tiukemman linjan välillä. Tiukempi linja on pitänyt Yhdysvaltain irtautumista ydinsopimuksesta todisteena siitä, ettei maltillinen linja toimi.
Trumpin hallinnossa on henkilöitä – kuten ulkoministeri Mike Pompeo ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton – jotka haluaisivat vaihtaa Iranin hallituksen. Maltillisempiakin on, mutta koskaan ei tiedä, keitä Trump minäkin päivänä kuuntelee.