Jarmo Lintunen

Punainen tukka, punainen aate. SDP:n presidenttiehdokkaaksi valittu ulkoministeri Tarja Halonen ei peitellyt juuriaan KU:n kesähaastattelussa 16. 7. 1999. Hän sanoi olevansa läpikotaisin työväenliikkeen kasvatti. Punaiset-sanan käyttämistä pelotteena hän ei sulattanut. Se tarkoitti, että ei olisi ikään kuin sallittua olla vasemmistolainen.

Kampanjaan hän oli lähdössä alussa matalalla profiililla, varsinainen vaalityö käynnistyisi loppusyksyllä. Kannattajilla oli niin kova into lähteä liikkeelle, että heitä piti pidätellä. Muuten rahat loppuvat.

– Suomi on aika perusteellisesti tasa-arvotavoitteinen maa. On sellainen tunne, että se mystiikka pitäisi rikkoa, että ainakin kerran on ollut nainen presidenttinä, Halonen arvaili suosionsa syitä.

Itseään hän kuvaili keskivertosuomalaiseksi:

– Kun jokin homma tulee, se pitää hoitaa.

Tarja Halonen voitti toisella kierroksella 6. 2. 2000 Esko Ahon noin 100 000 äänellä.

ILMOITUS


Hyvä lukija!

Kiitos, että luit jutun. Tämä juttu on kirjoitettu kotiin tilattavaan lehteemme.

Jokainen tilaus vahvistaa toimituksemme resursseja kirjoittaa luotettavia uutisia ja juttuja verkkoon.

Tilaa nyt Kansan Uutiset. Edistät moniäänistä journalismia!

Tarjoushintaan kotiin kannettuna 20 €/2 kk. Sähköinen digilehti alkaen 4,90 €/ kk.