All Over Press/Alamy/A. Astes

Tamperelaisjohtoinen tutkimus paljasti, että 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla monet olkaluun yläosan murtumat paranevat ilman leikkausta yhtä hyvin kuin leikkauksen avulla.

Leikkauksen sijaan potilaat saivat ranne-kaulalenkin ja kävivät ohjatussa fysioterapiassa. Tutkimustulos koski erityisesti potilaita, joilla murtuneet luut olivat huonossa asennossa luutumisen kannalta. Perinteisesti huonoasentoiset olkaluun murtumat on leikattu asettamalla luun tueksi levy.

– Tämä on uraauurtava löydös, joka haastaa nykyisen hoitotavan. Tuloksella on merkitystä sekä inhimillisesti että taloudellisesti, tutkimusryhmän johtaja, apulaisprofessori, ylilääkäri Ville Mattila Taysista toteaa.

Suomessa säästöt voisivat olla Mattilan mukaan jopa miljoonan euron luokkaa vuosittain. Potilaat puolestaan välttyvät leikkauskivuilta ja mahdollisilta komplikaatioilta

Seuraavaksi tutkijat aikovat selvittää, kuinka rannemurtumat paranevat ilman leikkausta.

Suomessa on tehty vuosittain 300–350 olkaluun yläosan leikkausta ikääntyneille. Yhden hoitojakson hinta on noin 5700 euroa. Uudella hoitotavalla leikkausten määrää voitaisiin vähentää noin 100–150 leikkauksella, ja leikkausten määrä onkin jo vähentynyt tämän tutkimuksen ansiosta. Säästöä saadaan Mattilan mukaan ilman, että potilaan lopullinen toimintakyky millään lailla heikkenee.

Murtuma kivuttomaksi kolmessa kuukaudessa

– Olemme itsekin yllättyneitä siitä, kuinka hyvin potilaat toipuivat ilman leikkausta. Potilaat pitivät ranne-kaulalenkkiä kolme viikkoa, ja kivuttomaksi murtuma muuttui noin kolmessa kuukaudessa.

ILMOITUS

Olkaluun yläosan murtumat ovat yleisempiä ikääntyneillä kuin nuoremmilla. Murtuma syntyy, kun kaadutaan suoraan olkaluun päälle. Yleensä vamma johtuu kaatumisesta kotona tai ulkona, esimerkiksi liukastumisesta. Tyypillisessä murtumakohdassa olkaluu on hohkaluuta, joka on putkiluuta hauraampaa ja herkempää murtumaan. Toisaalta hohkaluu myös luutuu helposti.

Tutkimuksessa oli mukana 88 potilasta, joita seurattiin kahden vuoden ajan.

Tutkimusta on tehty kansainvälisenä yhteistyönä kuudessa sairaalassa. Hankkeen päävastuu on ollut Taysilla, Suomesta mukana oli toisena sairaalana Keski-Suomen keskussairaala Jyväskylästä. Tutkimukseen osallistuivat myös Karoliininen sairaala ja Uppsalan sairaala Ruotsista, Viborgin sairaala Tanskasta sekä Tarton sairaala Virosta.

Yhdeksän kymmenestä suostui tutkimukseen

Tutkijoilta hankkeen toteuttaminen on vaatinut sitoutumista. Koska tutkimuspotilaat on löydetty ensiapuun tulevien potilaiden joukosta, yhden tutkijoista on aina pitänyt olla tavoitettavissa, jotta on voitu heti arvioida, sopiiko potilas tutkimukseen.

– Suuri kiitos kuuluu potilaille ja myös aktiiviselle tutkimusryhmälle. Tällainen tutkimus on mahdollista tehdä ainoastaan Pohjoismaissa, jossa julkiseen terveydenhuoltoon luotetaan, Mattila toteaa.

Satunnaistetussa tutkimuksessa arvotaan, millaista hoitoa kukin potilas saa. Mattila kertoo, että yhdeksän kymmenestä mukaan pyydetystä suostui tutkimukseen Tampereella, vaikka lopputuloksesta ei ollut varmuutta.

Seuraavaksi tutkijat aikovat selvittää, kuinka rannemurtumat paranevat ilman leikkausta.

Tutkimushanke on saanut rahoitusta Suomen Akatemialta, ja tutkimuksen tulokset on juuri julkaistu kansainvälisesti arvostetussa Plos Medicine -lehdessä.