Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Mikä kysely?

Suomalainen äänestäjä -julkaisun tulokset pohjautuvat Suomen kansallisenvaalitutkimuskonsortion (FNES) Eduskuntavaalitutkimus-aineistoihin.

Vaalitutkimuskonsortion ohjaamia eduskuntavaalitutkimuksia on toteutettu viitenä vaalivuotena.

Tutkimusaineistot on kerätty käyntihaastatteluilla muutaman viikon kuluessa vaalipäivästä, joka oli viime keväänä huhtikuun puolivälissä.

Pääraportti julkaistaan vuonna 2020. Oikeusministeriö vastaa rahoituksesta.

Puheenjohtaja Li Andersson (vas.) ja Jussi Halla-aho (ps.) vaikuttivat muita puheenjohtajia merkittävämmin äänestäjien puoluevalintaan eduskuntavaaleissa.

Vasemmistoliittoa ja perussuomalaisia äänestäneistä 35 prosenttia piti puolueen puheenjohtajan merkitystä puoleensa valinnalle ratkaisevana. Vuoden 1991 vaalien jälkeen vain perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on saanut Li Anderssonia ja Jussi Halla-ahoa kovemman vetovoimaluvun.

Vuoden 2011 jytkyvaaleissa Soini vetosi 41 prosenttiin puolueen kannattajista. Yli 30 prosentin ovat päässeet keskustan Matti Vanhanen ja edellisissä eduskuntavaaleissa Juha Sipilä.

Muita puoluejohtajia suositumpi oli eduskuntavaalien jälkeen tehdyssä kyselyssä silloinen vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto. Vihreitä on äänestetty Haavistosta huolimatta, sillä vain reilu kymmenen prosenttia ilmoittaa puheenjohtajan valinnan vaikuttaneen puoluevalintaansa.

Haavistoakin vähemmän valinnalle on ollut merkitystä kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpolla.

Sipilän vetovoima puolittui edellisiin vaaleihin verrattuna. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne löi Jutta Urpilaisen vetovoiman yhdellä prosenttiyksiköllä vuoden 2011 vaaleista. SDP:n valinneista 15 prosenttia ilmoitti puolueenjohtajalla olleen merkitystä.

Tiedot selviävät Suomalainen äänestäjä 2003–2019 -kyselytutkimuksesta.

Miehet luottavat naisehdokkaisiin aikaisempaa enemmän

Yli puolet (56 prosenttia) pitää puoluetta ehdokasta tärkeämpänä valintaperusteena eli puolueiden asema on vahvistunut vaaleissa. Ehdokasta ensisijaisesti äänestää 37 prosenttia.

Ero on edelleenkin yllättävän suuri puolueiden eduksi. Kampanjoita käytiin vaalipiireissä pitkälti ehdokasvetoisesti.

Luottamus naisehdokkaisiin on kasvanut sekä miesten että naisten keskuudessa. Sekä miehet että naiset äänestävät lähes yhtä usein omaa sukupuoltaan, sillä miesten miesehdokkaan äänestäminen väheni 13 prosenttiyksiköllä edellisistä vaaleista.

Samoin naiset luottivat aikaisempaa enemmän naisehdokkaisiin, sillä nousua oli 11 prosenttiyksikköä.

Naisehdokkaita oli edelleenkin vain 42 prosenttia, ja nousua edellisvaaleihin verrattuna oli vain kolme prosenttiyksikköä.

Kansanedustajista naisia on nyt 47 prosenttia ja miehiä 53 prosenttia. Naisten osuus eduskuntaryhmissä vaihtelee vihreiden 85 prosentista perussuomalaisten 31 prosenttiin.

Puolueen vaihtajat vähenivät

Kolmannekselle on samantekevää, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Demokratiaa pitää parhaana mallina kuitenkin yli 90 prosenttia ja lähes yhtä moni näkee äänestämisen kansalaisvelvollisuutena.

Halukkuus vaihtaa puoluetta on laantunut vuoden 2011 jytkyvaalien jälkeen sekä vuoden 2015 että 2019 vaaleissa.

Nyt puolueen vaihtajia oli reilu viidennes, kun puoluetta vaihtaneita oli lähes 30 prosenttia Soinin perussuomalaisten saadessa yllätysvoittonsa. Tuolloin kansalaiset arpoivat jopa 2–3 puolueen välillä.

Sipilän hallituksen epäsuosiosta huolimatta puolueen vaihtajien määrä ei juuri lisääntynyt edellisvaaleista.

Virrat kulkivat puolueesta toiseen odotetusti

Muita useammin puolueen vaihtoa harkitsivat nuoret äänestäjät, eli kaksi kolmasosaa ajatteli näin.

Keskimääräistä useammin myös ruuhkavuosiaan elävät miettivät puolueen vaihtamista. Varttuneemmat keski-ikäiset olivat muita vakaammin entisen puoleensa kannalla.

Puolueet säilyttivät vaaleissa ydinkannattajakuntansa. Vaalitappion kärsineestä keskustasta suurimmat virrat näyttävät vieneen perussuomalaisiin ja kokoomukseen sekä SDP:n riveihin. SDP on saanut paluumuuttajia myös perussuomalaisista sekä äänestäjiä keskustaa kannattaneista.

Äänestäjien virta on kulkenut molempiin suuntiin nykyisten hallituspuolueiden SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton kesken, kuten mielipidemittauksissa ennakoitiin jo vaalien alla.

Ruuhkavuosissa elävät muita kiinnostuneempia politiikasta

Kaikkien kansalaisten poliittinen kiinnostus kasvoi viime eduskuntavaaleissa verrattuna vuoden 2015 vaaleihin.

Vain ruuhkavuosia elävien, kaikkein eniten politiikasta kiinnostuneiden 35–54-vuotiaiden mielenkiinto politiikkaa kohtaan oli kuitenkin korkeampi kuin vuoden 2011 jytkyvaaleissa, jolloin perussuomalaiset imivät kannatusta muilta puolueilta.

Nuorten 18–34-vuotiaiden kiinnostus kohosi muutaman prosenttiyksikön ollen muita ikäluokkia huomattavasti pienempi. Nuorten into politiikkaa kohtaan 2000-luvulla on ollut korkeimmillaan vuonna 2011 melkein 70 prosentissa.

Eläkeläisten aktiivisuutta pidetään korkeana. Yli 55-vuotiaat pääsivät lähes samalle tasolle ruuhkavuosiaan elävien kanssa.

Vaalikeskustelut mainettaan vetovoimaisempia

Kyselytutkimus murtaa lähes myyttisiin mittoihin noussutta käsitystä sosiaalisen median roolista. Vajaa viidennes kansalaisista hankki vaaleista tietoa sosiaalisesta mediasta. Tätä vähemmän kansalaiset seurasivat vain ehdokkaiden omia sivuja ja radiota.

Kansalaisten silmissä sosiaalisen median arvo tiedon lähteenä on kuitenkin edellisvaaleihin verrattuna reippaassa nousussa. Kansalaisista yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän hyödynsi sosiaalista mediaa.

Lievässä suosion nosteessa ovat myös sosiaalista mediaa suositummat vaalikoneet, joita käytti tiedonlähteenään 30 prosenttia kansalaisista.

Sosiaalista mediaa ja vaalikoneita suurempia nousijoita olivat kansalaisten silmissä vaalikeskustelut. Kiinnostuneita oli peräti 12 prosenttiyksikköä edellisvaaleja enemmän.

Lähes 60 prosenttia haki tietoa ja seurasi hyvin tai melko paljon vaalitenttejä. TV:n uutiset ja ajankohtaisohjelmat loistavat ykkösenä 63:lla prosentillaan. Myös sanomalehdet pitivät pintansa hyvin.

Juttua korjattu klo 13.29. Pekka Haavisto oli vielä vihreiden puheenjohtaja eduskuntavaalien jälkeen tehdyssä kyselyssä.

Mikä kysely?

Suomalainen äänestäjä -julkaisun tulokset pohjautuvat Suomen kansallisenvaalitutkimuskonsortion (FNES) Eduskuntavaalitutkimus-aineistoihin.

Vaalitutkimuskonsortion ohjaamia eduskuntavaalitutkimuksia on toteutettu viitenä vaalivuotena.

Tutkimusaineistot on kerätty käyntihaastatteluilla muutaman viikon kuluessa vaalipäivästä, joka oli viime keväänä huhtikuun puolivälissä.

Pääraportti julkaistaan vuonna 2020. Oikeusministeriö vastaa rahoituksesta.