Useiden vaikeiden sairauksien uuvuttama vuosikymmeniä edunvalvontatyötä tehnyt nokialainen Toivo Antero Keränen, kutsumanimeltä Topi, menehtyi 3.6.2019. Hän oli syntynyt 15.9.1941 Suomussalmella Ala-Vuokin kylässä Niemelän tilan saunassa pientilallisen perheeseen, johon syntyi kaikkiaan 13 lasta. Äidistään orvoksi Topi jäi kahdeksanvuotiaana.
Varhaislapsuudesta jäi muisto jatkosodan loppuvaiheen evakkotaipaleelta kotiinpaluu, seuraavaksi kansakoulun kuusi luokkaa, jotka hän kertomansa mukaan koki enemmän rangaistuksena kuin oppimisoikeutena. Koulu sijaitsi Vuokkijärven vastakkaisella rannalla, jossa tuli käytyä sikäli kuin järven ylitys oli mahdollista ja jo lapsena aloitetuilta töiltä jouti. Sieltä vastarannalta oli kotoisin tuleva puoliso Marja, jonka kanssa Topi avioitui vuonna 1963. Liitosta syntyi kaksi lasta; Timo vuonna 1963 ja Taina vuonna 1966.
Nuori perheenisä hankki toimeentulon pääasiassa metsätöissä. Suuren yhteiskunnallisen rakennemuutoksen, maaltapaon, aikana tuhannet ihmiset muuttivat Ruotsiin ja kotimaassa etelän teollisuuden palvelukseen. Topi ei mennyt Ruotsiin. Hän tuli Valmet Oy:n Linnavuoren tehtaalle koneistajakurssille vuonna 1967 ja jäi siitä suoraan tehtaan palvelukseen sorvaajaksi, jolloin tapahtui myös perheen yhdistyminen vaimon ja lasten muuttaessa Linnavuoreen.
Älykkäälle sanavalmiille nuorelle miehelle oli valmiina sija paikallisen ammattioston toiminnassa ja tehtaan työläisten edunvalvontatehtävissä. Edustajuus liittokokouksessa, liittovaltuuston varajäsenenä, piiritoimikunnan jäsenenä olivat askeleita Linnavuoren tehtaan pääluottamusmieheksi vuonna 1972, josta tehtävästä hän luopui lähtiessään Kiljavalle Ammattiyhdistysopiston pitkälle kurssille syksyllä 1973. Kurssin jälkeen se olikin sitten menoa. Ensiksi työsuojelupiiriin työläistarkastajaksi, sitten Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton, Tevan palkkasihteeriksi, ja lopulta liiton varapuheenjohtajaksi. Eläkkeelle Topi jäi vuonna 2001. Edunvalvontatyö jatkui kuitenkin edelleen Nokian Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana, valtakunnallisen Eläkeläiset ry:n valtuuston jäsenenä sekä Kuntoranta Oy:n hallituksen puheenjohtajana.
Topi oli myös aktiivinen järjestömies ja kunnallispoliitikko. Nokian kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus, sosiaali-, henkilöstö-, oikeusapu-, tarkastus-, sekä tekninen lautakunta olivat toimielimiä, joissa hän oli joko varsinaisena tai varajäsenenä aikavälillä 1971–2012. Kaupungin omistaman vuokrataloyhtiön; Kiinteistö Oy Ketolanmäen hallituksen puheenjohtajana hän oli neljä vuotta. Topi osallistui kansandemokraattisen liikkeen kaikkien paikallisjärjestöjen toimintaan pioneereista SKP:hen ja myös vasemmistoliitossa sen perustamisesta alkaen.
Topi oli innostava, joskin myös vaativa toimija. Hän oli helposti lähestyttävä, seurallinen, huumoria viljelevä, laulutaitoinen ja myös hyvä kirjoittaja. Hän oli huolehtiva, auttavainen ja vastuuntuntoinen. Jos Topia tarvittiin, niin Topi oli siellä. Pienenä poikkeamana tuosta oli loma-aika. Sen alkaessa auto peräkärryineen kuljetti lomalaiset synnyinseudulle ja toi takaisin loman viimeisenä päivänä. Loma kului kalastaen, nikkaroiden, saunoen ja työväentalolla tanssien.
Perheenisänä ja puolisona Topi oli huolehtivainen mutta ajankäytöllisesti tyypillinen toimitsija – aina menossa, aina töissä. Ajokilometrejä saattoi vuodessa siunaantua 60 000. Koti oli kuitenkin aina koti. Oli se sitten kerrostalovuokrakämppä, omakotitalo tai rivitalo-osake.
Lähiomaiset, ystävät, työ- ja harrastajatoverit muistavat Topia. Hän oli meidän kaikkien Topi.
Seppo Kallio