Tilastojen mukaan Bosniassa vuosittain vierailevista noin 1,2 miljoonasta turistista yli 70 prosenttia on kotoisin arabimaista. Turistien ohella maahan virtaa alueelta myös rahaa: noin 40 prosenttia Bosniaan suuntautuvista ulkomaisista sijoituksista on peräisin Lähi-idästä.
Bosnialainen opiskelija Filip Juričić on nähnyt omin silmin Sarajevon rakennuskannan muuttuvan.
– Lähi-idästä kotoisin olevat henkilöt lahjovat paikallisia viranomaisia ja saavat täten rakentaa enemmän kiinteistöjä kuin heille myönnetyt rakennusluvat edellyttäisivät. Joillakin alueilla tavalliset bosnialaiset ovat jo jääneet vähemmistöksi muualta tulleiden arabien keskelle.
Monet nuoret ovat muuttaneet Saksaan ja Itävaltaan.
Viimeisellä kommentillaan hän viittaa erityisesti läntisessä Sarajevossa sijaitsevaan Ilidzan alueeseen, jonka katukuvaa arabiankieliset kyltit ja arabimaista saapuneille turisteille suunnatut palvelut hallitsevat.
Kuitenkin myös aivan Sarajevon ydinkeskustaan on noussut komeita ostoskeskuksia ja muita rakennuksia arabirahalla. Sijoitusten mukana tulee myös kulttuurisia vaikutteita.
– Saudiarabilaiset toimijat rahoittavat kulttuurijärjestöjä, joista osa ajaa myös radikaalia islamin tulkintaa. Kuitenkin tällainen toiminta on pienimuotoista ja vetää piiriinsä erityisesti yksinäisiä nuoria, jotka etsivät itseään. Ongelma ei siis ole islam itsessään, vaan Saudi-Arabia, joka rahoittaa tällaista toimintaa.
Juričićin näkemys EU:n toiminnasta saudijärjestöjen vastapainona Bosniassa on kriittinen.
– EU tukee Bosniaa juuri ja juuri riittävästi, jotta maa pysyy kohtalaisen vakaana ja markkina-alueena EU:sta tuotaville tuotteille. Samalla bosnialaisten enemmistö kannattaa EU:ta ja toivoo sen tukevan maata jatkossakin.
Haavat arpeutuvat hitaasti
Huolimatta EU:n passiivisuudesta ja arabivaikutuksen lisääntymisestä, on viimeaikainen kehitys ollut Juričićin mielestä varsin positiivista Bosniassa.
– Sodan jälkeen eri ryhmien väliset suhteet olivat ongelmallisempia, eivätkä esimerkiksi avioliitot eri kansallisuuksien välillä olleet hyväksyttyjä. Kuitenkin kymmenen viime vuoden aikana tilanne on muuttunut rennommaksi.
– Erityisesti Sarajevossa ilmapiiri on kansainvälinen, mutta pienemmissä kylissä ja kaupungeissa eri kansallisuudet elävät tiukemmin erillään. Joissakin paikoin jopa koulua käydään kahdessa eri vuorossa, muslimit ja katolilaiset erillään.
Juričić itse sanoo ylpeästi olevansa Bosnian katolilainen. Tällainen lausunto olisi sodan aikana ollut mahdoton.
– Voin toki sanoa olevani myös kroaatti, sillä juureni ovat siellä. Yleensä sanon mieluummin olevani bosnialainen, koska olen täältä kotoisin. Jotkut sanovat, että on tärkeää olla kroaatti tai serbi, mutta oikeasti se on tärkeää vain poliitikoille. Bosnialaiset elävät normaalia elämää, ja vain paikallinen poliitikkojen rahoittama media pyrkii pitämään yllä vastakkainasettelua ryhmien välillä.
Korruptio ja maastamuutto
Huolimatta kansanryhmien välien parantumisesta Bosnian suurimmat ongelmat ovat Juričićin mukaan samoja kuin monissa muissakin itäisen Euroopan maissa.
– Korruptio on laajalle levinnyttä ja paikalliset yrittäjät tarvitsevat hyvät kontaktit poliitikkoihin toimintansa turvaamiseksi. Valtaapitävän puolueen vastustajien on vaikeaa menestyä liiketoiminnassa. Siksi monet nuoret ihmiset ovat jo muuttaneet maasta esimerkiksi Saksaan ja Itävaltaan.
Itsekin ulkomailla asunut Filip Juričić aikoo jättää lähitulevaisuudessa kotimaansa jälleen taakseen.
– Uskon, että Bosnialla voi olla edessään kirkas tulevaisuus, mutta itse haluan vapaamman ja onnellisemman elämän, koska tällä hetkellä vanhoillisilla kansallismielisillä puolueilla on edelleen vahva kannatus ja ne lietsovat ristiriitoja ihmisten välille.