Tino Lintunen

Kommentti: Väsyneet kreikkalaiset hylkäsivät populistiset riikinkukot ja valitsivat tutun kumppanin. Tällä kertaa kannattaa kuitenkin vaalia tervettä epäluuloa ja pitää kukkarostaan parempaa huolta.

Elämässä moni asia keskittyy toistoon: Ihmisen pitää syödä, kammata tukkansa ja kreikkalaisen äänestää valtaan Uusi demokratia. Kokoomushegemoniaan päättyneiden parlamenttivaalien tulos ei yllättänyt ketään, sillä ne käytiin alun perin jo neljä vuotta sitten. Tuolloin vasemmistolainen pääministeri Alexis Tsipras sai kansalta mandaatin olla suostumatta EU:n, EKP:n ja IMF:n muodostaman troikan velkaohjelman ehtoihin.

Kansanäänestyksen tuloksen noudattaminen olisi tiennyt kuolemanpeliä EU:n ja siihen pohjimmiltaan myönteisesti suhtautuvien kreikkalaisten kanssa. Tsipras valitsi kansan tuesta huolimatta velkaohjelman ehtojen hyväksymisen.

Näyttävä antautuminen troikalle johti hallituskriisiin ja uusiin vaaleihin syyskuussa 2015. Pian vaalien jälkeen alkoi Syrizan kannatuksen lasku, josta puolue ei enää toipunut.

Tunnelma vaaleissa oli väsynyt ja välinpitämätön.

Kreikka edelleen kaukana pelastuksesta

Neljä kovaa vuotta on kuluttanut, väsyttänyt ja kesyttänyt kansaa. Silti uuden pääministerin tie ei tule olemaan yhtään vähemmän kuoppainen kuin edeltäjänsä.

Vaikka kirottu velkaohjelma on virallisesti päättynyt ja maa päässyt taas mukaan kansainvälisille lainamarkkinoille, toisen polven pääministerin Kyriakos Mitsotakisin pelivara on äärimmäisen pieni. Vaalilupausten lunastaminen ja talouden kehittäminen on vaikeaa työttömyysasteen ollessa 18 prosenttia.

ILMOITUS

Vaikka lainarahaa on taas pitkästä aikaa luvassa, Kreikka on edelleen rahoittajien luupin alla, joten vastatakseen huutoonsa Mitsotakis on käytännössä pakotettu myös veropohjan laajentamiseen. Se tarkoittaa korruption kitkemistä, harmaan talouden torjuntaa ja rikkaiden verottamista, eli kaikkeen siihen kajoamista, millä Uusi demokratia rakensi peruskannatustaan aisaparinsa Pasokin kanssa vuosikymmenten ajan.

Yhteiskuntarauhan nimissä Mitsotakisilla ei ole varaa testata enempää pieni- ja keskituloisten sietokykyä.

Radikaalius ei vetoa pitkän kriisin jälkeen

Olen seurannut Ateenassa joitakin vaaleja, eikä tunnelma ole ollut vielä kertaakaan näin väsähtänyt ja välinpitämätön. Keväällä järjestetyt EU-vaalit olivat paikallisten mukaan aggressiiviset, joten osa kampanjoinnin vaisuudesta selittyy heidän mukaansa vaaliväsymyksellä.

Mutta on ilmassa jotain muutakin. Ehkä 10 prosenttiyksikön tappio EU-vaaleissa lamaannutti Syrizan. Ehkä vahvasti Alexis Tsiprasin kasvoihin kampanjassaan luottanut Syriza haisteli trendejä, joiden mukaan ihmiset halusivat turvallisuutta. Niin tai näin, radikaalius oli riisuttu radikaalin vasemmistopuolueen kampanjasta täysin. Vaalilauseissa toisteltiin ympäripyöreyksiä tulevaisuuteen katsomisesta ja lupaukset olivat kesyjä.

Eikä Syrizan tulos ollutkaan varsinaisesti huono; Uusi demokratia vain onnistui imemään itselleen kannatuksen tyhjiin rupsahtaneelta äärioikeistolta. Kreikka näyttääkin palanneen takaisin vanhaan kahden valtapuolueen järjestelmään, jossa pienpuolueeksi kuivahtaneen Pasokin paikan on ottanut sosiaalidemokratiaan päin notkahtanut Syriza.

Tsiprasin moraali testataan oppositiossa

Syrizan karismaattinen johtaja nauttii edelleen luottamusta kansan keskuudessa. En ole tavannut ainoatakaan paikallista, joka olisi epäillyt Tsiprasin vehkeilleen etuisuuksia itselleen edeltäjiensä tapaan. Korruptiostaan tunnetussa maassa sellainen maine on kovaa valuuttaa.

Tsiprasin näkökulmasta vaalitappio saattaa olla tervetullut hengähdystauko ja tilaisuus terävöittää tavoitteitaan. Pääministeri Mitsotakisilla ei ole juurikaan varaa ottaa harha-askeleita, ja kreikkalaiseen tapaan seismisesti aktiivisessa politiikan maaperässä sellaisia joutuu ottamaan väistämättä.

30 prosentin kannatusta nauttivan oppositiopuolueen paineissa testattu ja hyvämaineinen johtaja on vaarallinen vastus. Jos Tsipras on poliitikkona niin puhdas kuin väitetään, tilanne tarjoaa mahdollisuuden aggressiiviseen oppositiopolitiikkaan ja hallituksen haastamiseen.

Sitten on tietenkin se toinen, tuttu ja turvallinen vaihtoehto, jossa kaksi isointa veljestä jakavat pöydän antimet hyvässä hengessä keskenään. Tässä tapauksessa EU-kumppanien tulisi olla hereillä ja pöydän alla murusia odottelevilla pikkusisaruksilla pirun terävät hampaat.