Suomi ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILOn äitiyssuojelusopimuksia. Raskaana olevia ja vastasynnyttäneitä äitejä suojellaan, mutta äitiyden kustannuksia ei haluta maksaa ILOn sopimusten mukaisesti.
Kaikki suomalaiset palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava vaativat vuonna 2001, että uudistettu ILOn äitiyssuojelusopimus vuodelta 2000 ratifioidaan. Järjestöjen mukaan Suomen lainsäädäntöä olisi pitänyt korjata vain palkallisten imetystaukojen osalta.
Työnantajapuolella vastustettiin ratifiointia mm. siitä syystä, että äitiysvapaan aika olisi laskettu kaikilla aloilla palvelusajaksi.
Työministeriön mukaan juuri hyväksyttyä työsopimuslakia olisi pitänyt uudistaa monin kohdin.
Sopimusta ei ole ratifioitu vieläkään.
Kuuden viikon pakollinen äitiysloma
Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimus Naisten pitäminen työssä ennen lapsen synnyttämistä ja sen jälkeen on jo vuodelta 1919. Sopimus tuli voimaan 1921.
Tuolloin haluttiin suojella juuri synnyttänyttä naista oikeuttamalla hänelle kuuden viikon vapautus työstä synnytyksen jälkeen. Kyse oli ennen muuta naisen suojelusta raskaissa palkkatöissä kaivoksissa, teollisuudessa, rakennuksilla ja kuljetuksessa mutta myös kaupan alalla.
Sopimuksen mukaan lääkärintodistuksella nainen sai vapautuksen työstä kuusi viikkoa ennen synnytystä. Työnantaja ei saanut erottaa naista, vaikka tämä olisi lääkärintodistuksen perusteella ollut poissa työstä pidemmän ajan.
Lisäksi työhön palattuaan nainen sai imettää lastaan työpäivän mittaan kahdesti päivässä puolen tunnin ajan.
ILOn sopimuksen mukaan naiselle tuli maksaa avustusta äitiysvapaiden ajalta joko vakuutusjärjestelmästä tai julkisista varoista.
Suomi oli vielä nuori kansakunta sopimuksen hyväksymisen aikaan eikä se ratifioinut tätä sopimusta.
Kuitenkin meillä oli jo 1917 asetuksella taattu neljän viikon äitiyslomat teollisuustöissä. Liiketyöntekijäin synnytysloma kesti kuusi viikkoa. Äitiysloman kesto määräytyi pitkään kunkin alan työehtosopimuksen mukaan.
Äitiysvapaat pitkään palkattomia
Äitiyssuojelusta neuvoteltiin yleissopimus ILOssa 1952. Suomessa käsiteltiin sopimusta kahteen otteeseen vuosina 1953 ja 1954, mutta sopimusta ei ratifioitu.
Tuolloin sopimuksessa mm. kiellettiin raskaussyrjintä, velvoitettiin maksamaan äidille raha-avustusta 12 viikon äitiysvapaan ajalta ja antamaan tälle lääkintäapua.
Suomessa äitiysvapaat olivat monilla aloilla korvauksettomia aina vuoteen 1964 saakka, jolloin sairasvakuutuslaki takasi 9 viikon äitiysrahakauden. Tosin joillakin aloilla sairauskassat olivat maksaneet avustusta synnyttäjille, mutta näin teki ani harva kassa.
Suomessa äidit olivat olleet jo vuodesta 1944 lähtien terveysneuvonnan piirissä, kun kunnallisia äitiysneuvoloita ryhdyttiin perustamaan. Tuota aiemmin järjestöt olivat ylläpitäneet neuvoloita 1930-luvulta lähtien.
Kyseistä ILOn sopimusta on muutettu vuonna 2000.
Raskaussyrjintä ei ole tavatonta
Suomessa raskaana olevaa suojellaan tehokkaasti mm. säteilyltä ja vaarallisilta kemikaaleilta.
Kuitenkin raskaana olevien työsuhteiden laiton purku ei ole tavatonta. Viime vuonna lainvoiman sai päätös, jossa työnantaja tuomittiin 8 000 euroon korvaukseen, kun se oli purkanut laittomasti työntekijän työsuhteen tämän raskauspahoinvoinnin takia. Työnantaja oli valittanut päätöksestä, mutta valitus hylättiin.
Tasa-arvovaltuutetulle tulee tuoreimman vuosikertomuksen mukaan eniten epäilyjä raskaana ja perhevapailla olevien syrjinnästä.
Ammattiliitoille tehdyn kyselyn mukaan miltei puolet niistä saa raskaussyrjintään liittyviä yhteydenottoja viikoittain. Palvelualan ammattiliitto PAMiin niitä tulee vuoden mittaan yli tuhat.