Vaatteet eko-ongelmana
Vaateteollisuuden ilmastopäästöt ovat suuruudeltaan samaa luokkaa kuin ilma- ja meriliikenteen yhteenlasketut päästöt.
Suomessa poistotekstiiliä tulee 70 miljoonaa kiloa vuodessa, puolet tästä koostuu alle vuoden vanhoista vaatteista.
70–80 prosenttia pois heitetyistä tekstiileistä päätyy poltettavaksi kierron sijaan.
Vaatteiden myynti on tuplaantunut vuosien 2000–2015 välisenä aikana, mutta käyttökerrat ovat vähentyneet kolmanneksen.
Pakollinen tekstiilien erilliskeräys alkaa alkaa vuonna 2025.
Vaatteista syntyvä jäte on ongelma, samoin niiden valmistukseen kulutettavat luonnonvarat. Eettisyyden lisäksi on aiheellista keskustella myös pukeutumisen vastuullisuudesta.
– Vastuullinen vaate on kestävän kehityksen edellytysten mukainen. Se on vastuullinen ympäristölle, eläimille ja ihmisille, luettelee pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen ympäristöasiantuntija ja -kasvattaja Anu Hakala.
– Vaatteen raaka-aineiden lisäksi koko valmistusketjun tulisi olla vastuullinen.
Tällä Hakala viittaa muun muassa lapsia ja alipalkattuja työntekijöitä käyttäviin yrityksiin.
Ostopäätöstä tehdessä jokainen voi vaikuttaa valitsemalla tuotteen, jolla on mahdollisimman pitkä elinkaari.
– En tykkää siitä, että nykyisin vastuu lykätään monessa asiassa yksilöille. On hyvä miettiä, mitä jokainen meistä voi tehdä. Nämä kuitenkin ovat yhteiskunnallisia ja rakenteellisia asioita, jotka pitäisi hoitaa lainsäädännöllä, Hakala huomauttaa.
Kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa vastuullisuuden lisääntymiseen.
– Tätä haluamme opettaa esimerkiksi yläkouluikäisille. Jo pelkästään se, että mitä päälläsi on, on vaikuttamista. Jos sanot siitä jotain sosiaalisessa mediassa, niin se on jo isoa vaikuttamista.
Kuvan jakaminen ja siihen vaatevallankumouksen ja brändien nimiä tägäämällä voi luoda yrityksille paineita toimia eettisemmin sekä ympäristön että ihmisten hyväksi.
Kohti kiertotaloutta
– Vastuullisuuden pitää kattaa se, että systeemistä saadaan aidosti kiertävä. Se tarkoittaa sitä, että jätettä ei juurikaan synny vaan tekstiili hyödynnetään paremmin.
Kiertotalous on yksi ratkaisu ongelmaan, mutta sekään ei riitä, jos jatkuvaa uuden hankkimista jatketaan.
– Meillä on rajalliset luonnonvarat ja väestö maapallolla kasvaa edelleen. Vaatteissa, kuten kaikessa muussakin – vähemmän, mutta hyvää, Hakala kiteyttää.
Vastuullisella vaatteenkäyttäjällä on harvoja, harkitusti valittuja laadukkaita vaatteita, joita voi korjata ja huoltaa. Kiertotalouden ajatukset ohjaavat kuluttajaa pois ostamisesta ja omistamisesta. Vaateisiin kyllästyttyään. Ne voi laittaa kiertoon ja hankkia itselleen kierrosta jotain uutta.
Ekologisen kuluttamisen kannalta parasta olisi korjata ja käyttää omat vaatteensa loppuun. Vaatteiden kierrättäminen on aina pois heittämistä parempi vaihtoehto. Huonoista raaka-aineista tehdyt vaatteet eivät kestä kierrossa.
Suljettu kierto mahdollistuu
Vaatejätteen määrä on huima. Suomessa sitä syntyy 70 miljoonaa kiloa vuodessa.
Maailmanlaajuisesti uusia vaatteita tuotetaan tällä hetkellä 53 miljardia tonnia vuodessa. Mikäli trendi jatkuu nykyisen kaltaisena kolminkertaistuu vaatteiden kysyntä vuoteen 2050 mennessä.
Parhaillaan kehitellään erilaisia kemiallisia ja termisiä kierrätystapoja, joissa pystytään luomaan käytetystä materiaalista neitseellistä kuitua. Teknologiat ovat vielä pilottivaiheessa, mutta kehitystä tapahtuu.
– Puuvillan viljely vähenee, koska maa-ala tarvitaan ruuantuotantoon ja vesikin loppuu. Tekokuidustakin haluttaisiin osittain eroon, yksi vastaus on puusellu.
Puuvillan viljely vähenee, koska maa-ala tarvitaan ruuantuotantoon ja vesikin loppuu. Tekokuidustakin haluttaisiin osittain eroon, yksi vastaus on esimerkiksi puusellu.
Suomessa Infinited Fiber käyttää kierrätettyä selluloosapohjaista materiaalia, kuten tekstiiliä ja kartonkia. Spinnova puolestaan käyttää raaka-aineena neitseellisestä sellua eli puuta.
Suljettuja ja ympäristöystävällisiä ketjuja syntyy, kun materiaalit otetaan takaisin kiertoon. Kysymys kuuluukin, voiko näiden teknologioiden turvin jatkaa kulutusta vanhaan malliin.
– Ei, kyllä ykkösasia on se, että tultaisiin vähemmällä toimeen. Vähemmän ja hyvää, ja sitten teknologia auttaa siihen, että systeemi toimii fiksusti ympäristön kannalta, tiivistää Anu Hakala.
Vaatteet eko-ongelmana
Vaateteollisuuden ilmastopäästöt ovat suuruudeltaan samaa luokkaa kuin ilma- ja meriliikenteen yhteenlasketut päästöt.
Suomessa poistotekstiiliä tulee 70 miljoonaa kiloa vuodessa, puolet tästä koostuu alle vuoden vanhoista vaatteista.
70–80 prosenttia pois heitetyistä tekstiileistä päätyy poltettavaksi kierron sijaan.
Vaatteiden myynti on tuplaantunut vuosien 2000–2015 välisenä aikana, mutta käyttökerrat ovat vähentyneet kolmanneksen.
Pakollinen tekstiilien erilliskeräys alkaa alkaa vuonna 2025.