Palestiinalaisilla on nyt tilaisuus irtautua menneisyydestä ja tarttua ”vuosisadan mahdollisuuteen”, hehkutti presidentti Donald Trumpin vävy Jared Kushner tiistaina Bahrainissa.
Kushnerin puhe oli tarkoitettu lähtölaukaukseksi Trumpin hallinnon ”rauhansuunnitelmalle” Israelin ja palestiinalaisten välillä. Kuten jo etukäteen tiedossa oli, Kushner ei esittänyt mitään poliittisia aloitteita, vaan keskittyi talouteen.
Kushnerin mainostama ”vuosisadan tilaisuus” olisi rahasto, joka käyttäisi kymmenen vuoden aikana yhteensä 50 miljardia dollaria (hieman vähemmän kuin Suomen yhden vuoden budjetti) palestiinalaisalueiden talouden elvyttämiseen.
Kushner keräisi rahat yksityisiltä sijoittajilta ja arabimaiden hallituksilta.
Räikeän yksipuolinen
Juuri poliittisen sisällön puuttuminen on aiheuttanut laajalti hyvin skeptisen suhtautumisen Kushnerin hankkeeseen. Trumpin hallitus on puolentoista vuoden aikana täyttänyt monta Israelin pitkäaikaista toivetta ja näin tavallaan ratkaissut jo etukäteen asioita, jotka aiemmissa rauhanhankkeissa on määritelty keskeisiksi neuvottelukysymyksiksi.
Yhdysvallat on tunnustanut Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja virallisesti siirtänyt suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin. Se on tukenut Israelin siirtokuntien lisäämistä, leikannut humanitaarisen apunsa palestiinalaisille ja torjunut periaatteessakin palestiinalaispakolaisten paluumahdollisuuden. Se on sulkenut palestiinalaisten edustuston Washingtonissa.
Lisäksi Yhdysvallat on tunnustanut Israelin oikeuden hallita Golanin kukkuloita, jotka tämä valtasi Syyrialta vuonna 1967. Tämä ei koske suoraan palestiinalaisia, mutta vaikuttaa alueen kokonaistilanteeseen.
Trumpin hallitus ei missään vaiheessa ole sitoutunut kahden valtion (Israel ja Palestiina) malliin, joka aiemmissa Yhdysvaltain suunnitelmissa on ollut lähtökohta.
Yhdysvallat ei tosiasiassa koskaan ole ollut puolueeton välittäjä, mutta Trump on suosinut räikeämmin Israelia kuin yksikään edeltäjänsä. Hän on samalla rohkaissut Israelin historian oikeistolaisinta, Benjamin Netanjahun johtamaa hallitusta yhä jyrkempiin toimiin.
Myöskään Kushner ei tiistain puheessaan maininnut kahden valtion mallia.
Suuria lupauksia
Kushnerin hankkeen 50 miljardia dollaria olisi tarkoitus kerätä yksityisiltä sijoittajilta ja arabimaiden hallituksilta.
Rahoista 27,5 miljardia käytettäisiin suoraan Länsirannan ja Gazan palestiinalaisalueilla tehtäviin projekteihin. Loput ohjattaisiin Egyptiin, Jordaniaan ja Libanoniin tarkoituksena edistää alueellista talouskehitystä.
Yksi hankkeista olisi 5 miljardin dollarin suunnitelma rakentaa ”liikennekäytävä” Israelin halki Gazan ja Länsirannan välille. Siihen rakennettaisiin valtatie ja mahdollisesti myös rautatie.
Palestiinalaisalueilla toteutettaisiin myös infrastruktuurihankkeita vesi- ja energiahuoltoon sekä tietoliikenneyhteyksiin. Yksityissektoria ja yrittäjyyttä kannustettaisiin rahoittamalla pienteollisuutta, turismia, maataloutta, asuntorakentamista ja luonnonvarojen käyttöä.
Kushnerin mukaan hankkeilla voitaisiin luoda miljoona työpaikkaa, leikata köyhyys puoleen ja pudottaa palestiinalaisten työttömyys lähelle kymmentä prosenttia. Nyt Maailmanpankin lukujen mukaan palestiinalaisten työttömyys on 31 prosenttia; Gazassa nuorisotyöttömyys on 67 prosenttia.
Antaudu tai kärsi ja antaudu
Bahrainin kaksipäiväisessä kokouksessa ei ole paikalla Israelin eikä palestiinalaisten virallisia edustajia. Palestiinalaishallinto on torjunut Kushnerin hankkeen ja pyytänyt arabimaita boikotoimaan Bahrainin kokousta.
Egypti ja Jordania ovat mukana keskitason virkamiesedustuksella, mutta Saudi-Arabia on lähettänyt paikalle valtiovarainministerinsä.
Kushner sanoi puheessaan, ettei talouskasvu ja palestiinalaisten hyvinvointi ole mahdollista ”ilman kestävää ja oikeudenmukaista ratkaisua konfliktiin”. Hän ei kuitenkaan maininnut esimerkiksi Israelin harjoittamaa Gazan saartoa ja Länsirannan miehitystä ja liikkumisrajoituksia palestiinalaisille.
Lukuisten arvostelijoiden mukaan Kushnerin suunnitelma tarkoittaisi käytännössä sitä, että palestiinalaiset suostuisivat kaikkiin mahdollisiin poliittisiin myönnytyksiin vastineeksi rahalupauksista. Tarjolla olisivat siis vaihtoehdot antaudu tai kärsi ja antaudu.
Myös hankkeen talouspuolta on epäilty epärealistiseksi.
On myös esitetty epäily, että operaation todellinen tarkoitus on tehdä palestiinalaisista syntipukki rauhanteon epäonnistumiselle. Tämä voisi olla lähtökohta ”yhden valtion mallille” eli sille, että Israel liittäisi ainakin osan Länsirannasta virallisesti itseensä.
Vain vähän aikaa sitten Kushner esitti julkisesti epäilynsä palestiinalaisten kyvystä hallita itseään.