Entä jos olisi suomalainen rikosromaani, jossa on hieno ja jäntevä juoni, mutta se ei jääkään päällimmäisenä mieleen? Siinä olisi poliisi, ryöstäjäliigan nerokas johtaja ja yksi sen jäsen, jota omatunto kalvaa. Kaikkien kolmen persoonaa ja vaikuttimia tutkittaisiin uskottavasti heidän taustastaan käsin. Oltaisiin kaunokirjallisuuden ja dekkarin leikkauspisteessä.
Markus Ahosen Sieluttomat on sellainen taidonnäyte. Poliisin ja ryöstäjien kilvoittelussa on juonen tasolla valtava imu, pinnan alla toinen samanlainen. Mennään syvälle näiden ihmisten sielun rikkoneisiin tragedioihin. Osa pystyy rakentamaan elämänsä niistä huolimatta, osa ei.
Sieluttomat on Markus Ahosen viides rikosylikomisario Markku Isakssonista kertova romaani. Suurempaa huomiota hän saavutti vasta edellisellä teoksellaan Sydämenmurskajaiset.
Ei mitään nordic noiria, vaan ehtaa 1990-lukulaista ihmistä ja yhteiskuntaa tutkivaa ja ymmärtävää rikosromaania.
Jo kirjojen nimistäkin voi päätellä, että liikutaan samalla aaltopituudella kuin Seppo Jokisen komisario Koskiset ja Henning Mankellin Wallanderit. Jälkimmäisille Ahonen tunnustaa avoimesti velkansa kirjan sivuilla. Ei siis mitään nordic noiria, vaan ehta 1990-lukulainen ihmistä ja yhteiskuntaa tutkiva ja ymmärtävä rikosromaani.
Tihentyvää tunnelmaa
Mahdollisista esikuvista huolimatta Markus Ahonen pärjää komeasti omillaan. Tähän päivään tullaan takavuosien hämäläisen pikkukylän ja Jugoslavian hajoamissotien Srebrenican joukkomurhan kautta ja niissä tarinan jylhä kaari myös saa lopulliset selityksensä. Välissä on järkälemäisesti 450 sivua komeaa kuvailevaa lausetta, kokonaiselta tuntuvia ihmisiä ja koko ajan tihentyvä kissa ja hiirileikki kahden tiimin välillä.
Markus Ahonen on nähnyt vaivaa sommitellessaan Sieluttomien varsinaisen juonenkin. Piristävästi se ei ole murha, vaan ammattimaisen täsmällisesti suunnitellut ja Boleron tahdissa tapahtuvat ryöstöt.
Viimeistään Sieluttomilla Ahonen astuu siihen Suomen dekkarikärkeen, jonka joukosta poimitaan sekä Johtolanka- että Finlandia-palkinnon voittaja samalla kirjalla.
Markus Ahonen: Sieluttomat. WSOY 2019. 473 sivua.