IPS/Altaf Safdari

Joukko lähinnä pakistanilaisia, mutta myös afganistanilaisia pakolaisia on päätynyt hakemaan turvaa Sri Lankasta.

Kuukauden sisällä noin tuhat pakistanilaista ja afganistanilaista pakolaista on hakeutunut Sri Lankassa Negombon ja Pasyalan moskeijoihin ja poliisiasemille.

Yksi heistä on Barlea. Barlea on Pakistanista ja kolmetoistavuotias. Hän asuu yhdessä Ahmadi-moskeijan huoneessa, jossa leijuu suuren levottomuuden ja äärimmäisen pitkästymisen epämukava yhdistelmä.

– Meillä ei ole muuta kuin muutama pikku kassi, enimmäkseen vaatteita. Luulimme, että jäämme tänne vain joiksikin päiviksi. Nyt on kulunut viikkoja, Barlea sanoo.

Pakolaiset etsivät turvaa moskeijoista ja poliisiasemilta.

– Me haluamme lähteä, täällä ei tunnu turvalliselta. Pakistankaan ei ollut turvallinen… Tiedän, että monet ihmiset kuolivat ja haavoittuivat. Mutta ei se ollut meidän vikamme.

Barlea viittaa huhtikuun pommi-iskuihin srilankalaisiin kirkkoihin ja hotelleihin, joissa kuoli 250 ihmistä. Negombo oli yksi iskujen tapahtumapaikoista.

ILMOITUS

Pakolaisista tuli syntipukkeja

Alun perin paikalliset yhteisöt olivat avuliaita, mutta iskujen jälkeen kaikki muuttui. Pakolaisista tuli syntipukkeja. Heidät ajettiin pois vuokrakodeistaan.

Barlea ei menettänyt vain kotiaan, vaan myös mahdollisuuden käydä koulua.

– Todella kaipaan koulua ja pelkään jääväni jälkeen. Koulutus on minun tulevaisuuteni, mutta enpä usko, että enää voin mennä kouluun, Barlea suree.

Lyhyen matkan päässä Ahmadi-moskeijasta sijaitsee Negombon poliisiaseman parkkipaikka. Noin sata pakistanilaista ja afganistanilaista on löytänyt turvapaikan osittain katetusta parkkipaikasta. Poliisi tarjoaa turvallisuutta ja apua, mutta olosuhteet ovat puutteellisia. Poliisit ja tulokkaat esimerkiksi jakavat samat harvalukuiset vessat.

On niin kuuma, että useimpien iho on auringonpolttamilla rakoilla ja kädet ja jalat ovat tulehtuneiden moskiitonpistosten peitossa.

Anisa, hazara-kansan jäsen Afganistanista on ollut Sri Lankassa neljä vuotta.

– Talomme omistaja olisi antanut meidän jäädä, mutta naapurit päättivät toisin. Vuokraisäntä sanoi, ettei pysty suojelemaan meitä, joten tulimme tänne, turvapaikkaan, Anisa kertoo samalla kun imettää puolen vuoden ikäistä lastaan.

Englanninkielinen versio