Ainkawa on kristittyjen asuttama kaupunginosa irakilaisessa Erbilin kaupungissa. Kirkot on suojattu metallikaltereilla ja niitä vartioivat aseistetut sotilaat. Arabiaa ja arameaa puhuvat sotilaat kantavat kurdien autonomisen alueen peshmerga-joukkojen univormuja.
Erbilin länsilaidalla sijaitsevassa kaupunginosasta löytyy baareja, yökerhoja ja itämaisen tanssin esityksiä. Ainkawasta vain 80 kilometrin päässä on Mosul, jossa Isis lyhyeksi jääneellä valtakaudellaan tuhosi kirkkoja ja koteja, surmasi monia ja ajoi henkiin jääneitä pakosalle.
Azizin perhe, joka käy säännöllisesti Ainkawan Mar Elian kirkossa, muistaa elävästi äkkiä alkaneen pakomatkansa.
– Kesäkuun 4. päivän iltana 2014 työpaikkani talonmies kertoi, että hänen sukulaisensa on liittynyt Isisiin ja meidän on paettava, koska minun kotini ja työpaikkani on jo Isisin tiedossa, muistelee kolmen lapsen isä Nashwan Aziz.
– Pakkasimme vain muutaman laukun ja hyppäsimme autoon.
Azizin perhe kuuluu Irakissa jäljellä oleviin 300 000 kristittyyn. Yhdessä puolen miljoonan muun pakolaisen kanssa he jättivät kotinsa ja hakivat turvaa Kurdistanin alueelta Isisin tunkeutuessa Ninawan maakuntaan.
Koulut, hostellit ja kaikki julkiset rakennukset olivat täynnä pakolaisia. Monet eivät saaneet muuta majapaikkaa kuin puistoihin pystytetyt teltat. Azizin perhe joutui asumaan kaksi viikkoa Mar Elian kirkon pihalla.
– Emme lähteneet kodistamme ennen kuin oli selvää, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Emme pelänneet kuolemaa, vaan lähdimme pelastaaksemme uskomme.
Kun kaaos tuli Irakiin
Azizin perhe kertoo valinnasta, jonka eteen Isis kristityt asetti: joko kääntyminen islamiin ja yhteistyö Isisin kanssa tai jyzian maksaminen. Jyzia on vero, jota ei-muslimit joutuvat maksamaan.
Nashwan perheineen tiesi, ettei kumpikaan vaihtoehto olisi taannut hengen säilymistä.
– Isisin roistot eivät välittäneet muusta kuin ihmisten rahasta ja arvoesineistä. Kristitty tai muslimi, käännynnäinen tai ei, aina löytyi syy tappamiseen, sanoo Nashwanin puoliso Antesar Aziz.
Antesarin ääni murtuu, kun hän muistelee lankonsa traagista kohtaloa.
– Hän yritti paeta, mutta jäi kiinni Isisin tarkastuspisteellä.
Lanko tekstasi kauhistuneille sukulaisilleen, että hän sanoisi kääntyvänsä islamiin henkensä säilyttääkseen.
– Se olisi ainoa keino, jolla hän vielä näkisi perheensä. Hänellä kuitenkin oli rahansa ja arvoesineensä autossa, ja ne kiinnostivat jihadisteja enemmän kuin käännynnäisen henki.
Sen jälkeen ei langosta ole kuulunut mitään.
Nashwan, 44, muistelee aikaa ennen kuin kaaos otti valtaansa koko maan. Irak oli turvallinen, Bagdadissa ja Mosulissa vietettiin ylenpalttisia joulujuhlia.
– Vasta Yhdysvaltain maahantunkeutumisen jälkeen radikaalit islamistit alkoivat levittää vihaviestejään.
Nashwanin mukaan viestejä ei aluksi otettu vakavasti. Siksi olikin yllätys, kun Isisin joukot äkkiä saapuivat panssariajoneuvoilla, modernin tykistön tukemina.
Uuden elämän rakennuspuut
Nashwan omisti kuorma-autokorjaamon ja Antesar työskenteli opettajana. Ennen Isisin tuloa Mosuliin vanhemmat olivat saaneet järjestettyä taloudellisesti turvatun elämän lapsilleen.
Puoli vuotta sen jälkeen kun Isis oli karkotettu Mosulista Nashwan ja Antesar palasivat katsomaan, mitä heidän asunnostaan oli jäljellä.
– Kaikki oli mennyttä. Ei edes yhtä haarukkaa ollut jäljellä raunioissa, joita kerran olimme kutsuneet kodiksemme. Me myimme rauniot. Mosulissa ei enää ollut meille mitään, sanoo Antesar.
Perheellä on nyt asunto uudella, kristittyjä varten rakennetulla asuinalueella, jota peshmergat suojelevat.
– Tämä asunto on paljon pienempi kuin entinen. Se on kuitenkin koti, sanoo Antesar valmistaessaan kardemummakahvia heidän uudessa keittiössään.
Nashwan on saanut hankittua pienen vihanneskaupan. Perheellä ei ole aikeita lähteä Irakista. Perheen kaksi tyttöä pärjäävät hyvin koulussa, poika auttelee läksyjen jälkeen kaupassa. Antesar aikoo kasvattaa orvokkeja pienessä puutarhassa, ja joka kerran käydessään Mar Elian kirkossa perhe ostaa uskonnollisia pienoispatsaita kotinsa koristukseksi.
Koska kristityt ovat aina saaneet elää Ainkawassa rauhassa, Azizin perhe uskaltaa suunnitella tulevaisuuttaan.
Oikeus liikkua vapaasti
Osa Mar Elian kirkkokansasta tietää Isisin vallan kauhuista vain median kautta.
Yksi heistä on syntyperäinen ainkawalainen Leyth. Hän uskoo, että kristittyjen yhteisön hyvinvoinnilla on tärkeä merkitys Kurdistanin aluehallinnolle.
– Ennen kaikkea aluehallitus pitää kristittyjä luotettavampina liittolaisina kuin arabeja, toiseksi kristittyjen mukaan ottaminen antaa demokraattisen ja suvaitsevan kuvan siitä.
Kouluja käyneet kristityt ovat suosittua työvoimaa.
Leythin sanoja vahvistaa Kurdistanin politiikka, joka kannustaa kristittyjä pysymään alueella. Jos henkilöllisyystodistuksessa on merkitty kristityksi, saa Kurdistanin autonomiselle alueella liikkua ja valita asuinpaikkansa vapaasti. Arabien sen sijaan täytyy hakea lupaa.
– Tämä hyödyttää molempia, meitä ja hallintoa. uskoo Leyth.
Laaja työttömyys, korruptio ja talousongelmat herättävät tyytymättömyyttä Irakin Kurdistanissa. Kristityillä on kuitenkin Leythin mukaan asiat melko hyvin.
– Sekä kansainväliset yhtiöt että paikallishallinto palkkaavat mielellään kouluja käyneitä kristittyjä, kun taas monelle yliopistosta valmistuneelle kurdille tuollaiset työpaikat ovat saavuttamaton unelma.
Leyth on 23-vuotias, ja hän työskentelee yhtiössä, joka tarjoaa aluehallitukselle matkapuhelinten valvontapalveluja. Hän pitää työtään ”elintärkeänä” Irakin Kurdistanin turvallisuusympäristön huomioon ottaen.
Kristittyjen yökerho
Leythilla riittää vitsejä ja kiinnostavaa tietoa uusista jäljitysmenetelmistä ja valvontatyökaluista. Joitakin niistä Leyth kertoo kavereilleen, joita hän tapaa vain kristityille tarkoitetussa Babylon Community (BCC) -yökerhossa.
Tulijoiden on näytettävä henkilöllisyystodistuksensa ja heidän laukkunsa tarkastetaan. Klubin avara aula jäljittelee Babylonin Ishtarin porttia, muinaisen Kaksoisvirtain maan arkkitehtuurin mestariteosta, joka nykyään on Saksassa Berliinin Pergamon-museossa.
Viittauksia muinaisen Assyrian kulttuuriin löytää kaikkialta yökerhosta sekä kauppojen ikkunoista, seinämaalauksista ja paikannimistä Ainkawan kaupunginosassa.
Leyth keskustelee kavereidensa kanssa arabiaksi. Vaikka hän on kasvanut Kurdistanissa, ei hän puhu kurdia kovin hyvin. Sen sijaan hän kertoo ”opiskelleensa innokkaasti arameaa, assyrialaisten kieltä koulussa”.
Leyth imaisee mintunmakuista savua vesipiipustaan.
– Kristityt assyrialaiset ovat itse asiassa Irakin alkuperäisiä asukkaita. He ovat asuneet Mesopotamiassa tuhansia vuosia, hän vakuuttaa.
Vaikka monilla on takanaan synkät muistot sodan ja joukkomurhien kauhuista, Azizien kaltaiset kristityt pakolaisperheet rakentavat uusia asuntoja ja pikkukauppoja Ainkawaan. He ovat samaa mieltä kuin Leyth: ”Tämä on kotini, siltä on aina tuntunut.”
Käännös: Arto Huovinen