Olipa kerran laiva nimeltään FK Maapallo. Moottorina oli FK eli fossiilikapitalismi. Moottori oli vaihdettu 200 vuotta sitten. Moottorin vaihdon yhteydessä oli tapahtunut pahoja rakennusvirheitä. Ohjainkaapeli oli mennyt poikki ja ruori ei toiminut lainkaan. Muutamat työläiset huomauttivat rakennusvirheestä, mutta heitä ei uskottu. Sen sijaan heitä parjattiin anarkisteiksi, vallankumouksellisiksi ja muilla asiaan kuulumattomilla nimityksillä.

Myös moottorin kaukosäätölaite oli jumittunut täysillä eteen -asentoon. Moottori kävi liian kuumana, ja laivan ilmastointi oli sekaisin. Kurssi oli poikkeamassa, ei ainoastaan 1,5 astetta vaan 6 jopa 10 astetta. Edessä oli matalikko, johon oli jo saatu muutama pohjakosketus. Osa laivan matkustajista oli huuhtoutunut mereen ja hukkunut. Laiva tulisi uppoamaan noin 60 metriä syvälle meren pohjalle, ja suurin osa matkustajista tulisi hukkumaan.

Laivan päällystö oli kiistelemässä kurssista ja moottorin vaihdosta. Osa päällystöstä oli sokaistunut moottorin pakokaasuista ja osa kuuroutunut moottorin melusta, joten päätöksestä ei tullut mitään. Sen sijaan oli alettu rakentaa yläkannelle eristettyä soppea ja telkeämään luukkuja alemmille kansille. Täällä päällystö saattoi liikkua turvallisesti törmäilemättä alemmilla kansilla työskentelevään miehistöön ja matkustajiin. Suuri osa miehistöstä huvitteli, käyttämällä laivan hupenevia energiavaroja, lentelyyn ja pelastusveneillä pärräämiseen. He kertoivat muille matkustajille tutustuvansa laivaan ja muihin kanssamatkustajiin sekä heidän kulttuureihinsa ja näin avartavansa käsitystään kokonaistilanteesta.

Moottori pidettiin käynnissä, vaikka tiedettiin sen räjähtävän ylikuumenemisen seurauksena. Ne harvat, jotka halusivat hidastaa ja pysäyttää moottorin vaihtoa varten, eivät uskoneet sen onnistuvan täydessä vauhdissa. Telakalle peruuttaminen ja töijaaminen laituriin oli lähes mahdotonta peräsimen holtittomuuden takia. Manööveri oli vaikea kuvitella, ja siksi miehistö järjestelikin tuolejaan selkä vasten menosuuntaa, jotta kuulisivat paremmin orkesterin soiton.

Useat päällystöstä, miehistöstä ja matkustajista uskoivat nimittäin, että olisi toinen laiva: SU Maapallo 2. Moottorina oli sokea usko. Tämä laiva pelastaisi kaikki ensimmäisen laivan upottua, ja siellä olisi kaikilla matkustajilla hyvät istumapaikat ja hyvät soittimet. Tilanne oli siis kaoottinen.

Olipa kerran ja vain tämän kerran. Sen pituinen se.

Paavo Putus
Savonlinna