Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Kommentti: Odotukset muutokseen ovat nyt korkealla. Jos sitä ei tule, on pettymys raju.

Antti Rinteen hallitus on ollut harvinaisen kovan kritiikin kohteena, kun ottaa huomioon, että se on ollut tätä kirjoittaessa vallassa yhden kokonaisen arkipäivän. Tiistaina se vie ohjelmansa tiedonantona eduskunnan käsittelyyn ja ministerit avaavat laajemmin hallituksen pohjalla olevaa talousajattelua.

Jo nyt tiedetään, että kovia iskuja sataa oikealta.

Hallitus on haukuttu yleensä löysästä rahan jakamisesta ja erikseen hiekalle rakennetuista keinoista luoda kasvua ja työllisyyttä, johon rahaa nielevät uudistushankkeet perustuvat.

Aivan erityisesti opposition hampaissa huomenna ovat Rinteen hallituksen ”tulevaisuusinvestoinnit”, joita ohjelman mukaan ”kohdennetaan enintään 3 miljardia euroa kertaluonteisiin investointeihin ja yhteiskunnallisesti tärkeisiin kokeiluihin”.

Investointeja vai tavallisia menoja?

Kritiikin aloitti jo ennen hallituksen nimittämistä EK:n pääekonomisti Penna Urrila toteamalla blogissaan, että valtaosa kolmen miljardin myyntitulosta on tarkoitus käyttää kohteisiin, joita ei voi pitää investointeina.

ILMOITUS

”Monet rahojen ajatelluista käyttökohteista voivat olla asioina aivan hyviä ja tarpeellisia, mutta ne ovat pysyviä menolisäyksiä ihan kuten budjetin muukin sisältö. Omaisuuden myynnistä saaduilla tuloilla suunnitellaan rahoitettavan niin luonnonsuojelua, syöpäseulontoja, avustuksia yksityisteiden ylläpitoon, kiinteistöjen kalustamista kuin paljon erilaisia aluekehityshankkeitakin”, Urrila kirjoitti, ja kysyi, mitä tapahtuu kolmen vuoden kuluttua, kun myyntitulot on käytetty ja uudet vaalit alkavat häämöttää.

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat sen jälkeen toistaneet hieman eri sanakääntein Urrilan sanomaa. Viimeksi sen teki maanantaiaamuna kokoomuksen Matias Marttinen.

– Kolmen miljardin lista sisältää yli sata menokohdetta. Lähetystörakennusten korjaaminen, laajakaistaohjelma ja valtion ICT-hankkeet voivat olla tarpeellisia lisäyksiä. Valtion perustoimintaa ei kuitenkaan pidä rahoittaa budjetin ulkopuolelta myymällä valtion omaisuutta, vaan varojen on löydyttävä normaalisti budjetin sisältä.

Tiistaina puolilta päivin alkavan keskustelun kiinnostavimpia kohtia on, miten hallitus vastaa tähän aivan asialliseen kritiikkiin. Mitä se itse asiassa tarkoittaa tulevaisuusinvestoinneilla? Tähän mennessä hallituksesta ei ole kommentoitu asiaa – eikä ole luonnollisesti ehdittykään.

Keskustalla eri ohjelma?

Toinen erityisen kiinnostava asia on, miten yhtenäisen vaikutelman hallitus itsestään antaa kaksipäiväiseksi suunnitellussa keskustelussa. Ensimmäisten päivien perusteella näyttää, että keskusta – ehkä myös RKP – on kuitannut jonkin toisen hallitusohjelman kuin muut puolueet. Hallituksen punavihreä siipi korostaa uudistusohjelmaa, porvarillinen sen ehdollisuutta.

Uusi valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) on jo omaksunut talon tavat ja uhkuu leikkaushaluja, jos työllisyys ei kasva. Leikkaaminen tai edes lisämenojen peruminen ei kuitenkaan ole hallitusohjelman mukaan mikään automaatio, jos työllisyystavoite ei etene suunnitellusti. Hallitusohjelmassa on varattu enintään miljardi euroa poikkeuksellista suhdannetilannetta varten eli suomeksi elvytykseen.

Hitaan politiikan ja suurien odotusten ristipaineessa

Suomessa vallitsee nyt hyvä henkinen vire. Nuorekkaaseen, uudistavaan ja leikkausten sijaan tulevaisuuteen panostavaan hallitukseen kohdistuu suuria odotuksia, joista osa on täysin epärealistisia. Niihin kuuluu se, että inhottu aktiivimalli poistettaisiin muutamassa viikossa tai jopa suurin piirtein heti. Kyllä se poistetaan, mutta lainsäädäntö ottaa aikansa, tässä tapauksessa ainakin puoli vuotta.

Tässä onkin pulma, että hallitus tarvitsee nopeasti ja jatkuvasti uusia voittoja, jotta usko ja luottamus siihen säilyvät, mutta asiat etenevät parlamentaarisen hitaasti. Ensin on elo–syyskuun budjetinvalmistelu, jonka kautta ohjelmaa aletaan tuoda eduskuntaan koko syksyksi. Lait astuvat voimaan aikaisintaan 1.1.2020.

Odottavan aika on kuitenkin pitkä, ja jos niihin ei tule vastausta, on pettymyskin hirmuinen. Pitkään aikaan vasemmistolaisinta hallitusta seuraisi ehkä kaikkien aikojen oikeistolaisin. Siksi tässä on niin paljon pelissä.